lauantai 24. joulukuuta 2011

Sweet music everywhere

On hieman hankalaa yrittää kirjoittaa samaan aikaan melankolista söpöstelyfikkiä (miten ihmeessä minä aina päädyn kirjoittamaan Lilystä, vaikka kovasti väitänkin, etten pidä hänestä ?) samaan aikaan, kun häröilee 12-vuotiaan pikkuveljen kanssa Facebookin Chatissa. No, käyhän se näinkin.

Eilen oli kiva päivä, oli ihanaa saada varmuus siitä, että kaikki on hyvin (melkein huvittaa se, kuinka taas lomalla kävi näin). Ja niin on tämäkin päivä ollut kiva, perus rauhallinen jouluaatto. Luntakin saatiin tänne, jee. Saa nähdä, ovatko enää huomenna maassa...

Hyvää joulua kaikille ♥

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Like a lovesick fool

Nyt on toisen lomapäivän ilta ja minä ahdistun tekemisen puutteesta. Mitä ihmettä?

Olin eilen ensimmäistä kertaa ikinä seinäkiipeilemässä ja se oli oikeastaan tosi kivaa. Odotin, että en edes uskaltaisi lähteä kiipeämään sitä seinää kun korkeanpaikankammoinen olen, mutta ei siinä tullut oikeastaan sitä ajateltua, kuinka korkealla on. Kädet ovat kipeät, kun tekniikkani oli aluksi vähän väärä, mutta olen kyllä iloinen, että lähdin mukaan. Ihan senkin takia, että oli kiva nähdä ihmisiä, kun loppuloma todennäköisesti tulee menemään aika epäsosiaalisissa merkeissä, tuskin tulen näkemään perheen lisäksi muita kuin poikaystävääni ja paria kaveria.

Sen takia, että satun olemaan juuri nyt aivan tajuttoman onnellinen ja päädyin lukemaan vanhoja Irc-Gallerian blogimerkintöjäni, on pakko taas ihmetellä, miten ihmeessä selvisin loppukesästä/alkusyksystä hengissä. Asiat ovat niin päinvastoin nyt.

lauantai 17. joulukuuta 2011

She saw me coming

Tänään tarinani A love that should have lasted aloittamisesta on tasan vuosi, tajusin.

Päivälleen vuosi sitten parisen tuntia ennen joulujuhlaa minuun iski inspiraatio ja aloin kirjoittaa hullulla tahdilla saadakseni mahdollisimman paljon kirjoitettua, ennen kuin pitäisi lähteä.

Kauankohan tulen vielä tuon tarinan kanssa viettämään?

Minusta on hassua, kuinka paljon pystyn eläytymään tuon tämänhetkisiin tapahtumiin, Scarlettin ajatuksiin, vaikka oikeasti minulla on itselläni aivan päinvastaiset fiilikset. Toisaalta, se, että olen vihainen Judelle siitä mitä hän teki tai oikeastaan jätti tekemättä, ei ole ihme, kun se hahmo raivostuttaa minua vähän väliä. Huolestuttavaa sinänsä, että toinen päähenkilö ärsyttää minua niin pahasti :'D

perjantai 16. joulukuuta 2011

I keep telling myself, I keep telling myself...

(That I'm not the desperate type

... but you make me look through blinds)

Hermoromahdus ja/tai paniikkikohtaus, täältä tullaan. Ehkä itkukohtauksia ei enää tule, kun hämmensin jo 12-vuotiaan pikkuveljen purskahtamalla itkuun kesken avautumisen päivän tapahtumista.

Haluan huomisen tänne nythetikiitos

Masentaa ihmisten ilkeys, minulla ihan oikeasti kävi sääliksi erästä ihmistä ja menetin hermoni. Ja todennäköisesti eivät ne edes tajunneet, kuka minua kuuntelisi?

Saatiin me sentään veljen kanssa ostettua viimein äidille se joululahja. Ja päätettiin, mitä ostetaan isälle.

torstai 15. joulukuuta 2011

What's the use of worrying?

Vieläkin aika mahdotonta käsittää maanantaita, että se oikeasti tapahtui. Jotenkin... liian epätodellista ja kaukaista ollakseen oikeasti mahdollista.

Todistukseni oli ihan jees, vaikka se enkku nyt ketuttaakin - vaikka tiedän, etten voi syyttää siitä mitään muuta kuin laiskuuttani -, matikka olikin noussut siitä kokeen seiskasta kasiin.

Päädyimme eilen poikaystäväni kanssa muistelemaan sitä, kun aloimme seurustella ja ekoja kertoja kun suutelimme, ja se oli aika hassua, kun niistä ajoista on jo aika paljon aikaa. 17 kuukautta.

tiistai 13. joulukuuta 2011

(otsikkokriisi)

Se tunne, kun last.fm:ssä lisää Paul McCartneylle tagin "seen live". Ei luoja.

Vieläkin ihan sika epätodellinen fiilis.

Minä. Vittu. Näin. Yhden. Beatleista. Livenä. ♥

perjantai 9. joulukuuta 2011

Breathe in for luck, breathe in so deep

Kertokaa nyt joku.

Mikä näissä perjantai-illoissa ihan oikeasti on?
En oikein osaa päättää, yritetäänkö minua järjestelmällisesti saada hajalle, jotta voin lauantaina ahdistua siitä, kuinka vitun herkkä olen, vai onko tämä vain ihan tavallinen päivä, mutten vain osaa suhteuttaa asioita ja olla ylireagoimatta.
Milloinkohan viimeksi on ollut perjantai, jolloin en ole joutunut pettymään edes pienesti?

Olen ihan naurettava.

perjantai 2. joulukuuta 2011

The boys are too refined

Muuten tämä päivä on ollut ihan kiva ja perus hysteriaperjantai, mutta saatiin takaisin pari koeviikon koetta ja ne eivät menneet ihan odotusten mukaan.

Lyhyen matematiikan kokeesta 7. Kaikkien edellisten kurssieni (sen yhden pitkän matikan kurssin ja muiden lyhyiden) arvosanani on ollut 9, eli siis vähän kyrsii. En tajua, mitä siinä kokeessa tapahtui, luulin sen menneen vähän paremmin, ehkä kasin arvoisesti. Muuten se koe menikin ihan jees, mutta ensimmäisen, helpoimman tehtävän olin möhlinyt ihan täysin ja se meni nollille ja vähensi pisteitä kivasti. Vittu.

Lisäksi, tämä voi kuulostaa aivan aiheettomalta ja naurettavalta valitukselta, mutta sain englannin kokeesta tasan yhdeksän, kurssista myös 9. Ei muuten, mutta kun kaksi edellistä englannin kurssiani ovat olleet kymppejä ja en ole varmaan kahdeksannen tai seitsemännen luokan jälkeen saanut enkun kokeesta 9+/9½:a huonompaa. Olen tämän kurssin aikana turhautunut usein siihen, kuinka englannin ainekirjoitukset eivät todellakaan ole se vahvuuteni, mutta yleensä olen muuten kokeissa pärjännyt niin virheettömästi, että olen sen 10- kokeesta siitä aineesta huolimatta. Mutta nyt en ja en tiedä, uskallanko edes katsoa sitä koetta, mitä kaikkea olen siinä mokannut.

Noh, enkussa nyt 5- eli kulttuurikurssi, niin ehkä motivaationi ja kiinnostukseni pysyvät niin korkealla, että saan nostettua sen numeron takaisin.

Äidinkielen numeroni uskon pysyvän edelleen ysissä - sentään, varmaan ainoa arvosana ruotsin lisäksi joka ei ole vielä tänä vuonna tippunut -, mutta venäjästä en kyllä yhtään tiedä. Sillä opettajalla on niin hiton korkeat odotukset meidän suhteen, että on varmaan taas joutunut pettymään.

Onneksi on viikonloppu, niin saan ajatukset muualle koulusta ja pysyn hyvillä mielin.

torstai 1. joulukuuta 2011

Then I will follow you into the dark

Kuka minä olen odottamaan ihmisiltä kykyä ottaa muut, esim. minut, huomioon, kun en näköjään kaikkien tärkeidenkään ihmisten kohdalla pysty siihen itse?

(Juuri ärsyynnyin blogimerkinnöistäni, joista en itsekään jälkeen päin ymmärrä, mistä asiasta/tilanteesta olen puhunut. Ja nyt teen sen taas. Anteeksi.)

Tavallaan asiat ovat paremmin kuin pitkään aikaan, mutta kuitenkin jotain puuttuu, joku minussa on muuttunut ja tekee asiat vaikeiksi. Tuntuu, kuin en enää tietyissä tilanteissa osaisi olla oma itseni, joudun yrittämään aivan kauheasti ollakseni sitä ja siltikin jokin puuttuu. Olen aina ollut huono löytämään tilanteeseen juuri sopivia sanoja sanottavaksi, mutta nyt se tuntuu toisinaan aivan mahdottomalta.

En haluaisi tämän olevan näin negatiivissävytteinen merkintä, mutta tuo pohdinta nyt sai vähän semmoisen sävyn.

perjantai 25. marraskuuta 2011

You perhaps heard rumours

Nyt kun sain nukuttua vähän paremmin, olen jaksanut tänään paremmin kuin eilen.

Outoa kyllä, enkun kokeessa oli aika rentouttavaa (kokeessa, mitä ihmettä?), kun sain ajatukseni muualle ihan kaikesta ja suolsin sinne niitä kielioppeja ja sanoja. Tänään en jaksa koulujuttuja enää miettiä, murehdin venäjän portfoliota ja koetta huomenna ja ylihuomenna. Äsken pakenin ajatuksiani kolmeen jaksolliseen The Big Bang Theoryä, ja nyt mietin, mihin pakenisin seuraavaksi tappaakseni aikaa. Odotus ja epätietoisuus ovat aina minulle vaikeita kestää.

Tänään tuli postissa vihdoin Dorothy Perkinsin paketti, jota oltiin äitin kanssa odoteltu. Olin muistanut valinneeni valkoisen ja violetin paidan, mutta ne olivatkin valkoinen ja ihan tummanharmaa. Hm. (Paketti ei mahtunut postilaatikkoon niin se tuotiin ovelle ja sen antanut nainen ärsytti - ei minulle tarvitse kiljua ylipirteällä äänellä niin että korvat särkyy, että tajuan ottaa sen paketin ja loput postit.)

Tekisi mieli lukea Nälkäpelit uudestaan, mutta ei siitä ole kovin paljon aikaa kun ne viimeksi luin ja olisi muutakin luettavaa.

torstai 24. marraskuuta 2011

What am I supposed to think about wondering round inside out...?

Luulin, että olisin oppinut jo sen, että kun on huono päivä, ei pidä odottaa yhtään mitään positiivista. Petyn kuitenkin.

Luulin, että olisin jo viime talvena oppinut, että bussipysäkille lähdetään ajoissa, ettei tarvitse juosta/pikakävellä saappaissa, joissa on melkoiset korkeat korot ja vittuuntua.

Luulin, että jo vihdoin tajuaisin, että niihin kokeisiin on tarkoitus lukea. Enkun kuitenkin mielellään pitäisin kympissa, mutta tällä lukuinnolla no chance.

Kävin eilen poikaystäväni kanssa katsomassa Breaking Dawn 1:n ja se joiltain osin jopa menetteli. Päivä oli kiva siihen asti, että tein sen minkä melkein aina teen.

Olen vain liian väsynyt.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Slit your own throat

Ärsyttää. Vaikka onkin koeviikon vapaapäivä ja olin illalla innoissani, että saan nukkua pitkään, se kuitenkin tarkoitti, että nukkuisin ehkä korkeintaan kymmeneen. Mutta ei, heräsin kahdeltatoista eli paljon hyvää aikaa meni hukkaan. Ja tässä minä koneella istun, vaikka tekemistäkin olisi.

~

31. How do you feel about giving bad/negative reviews? Se voi kuitenkin olla todella mielipidekysymys, onko joku kirja hyvä vai ei. Siksi yleensä painotan sitä, että kyseessä on oma mielipiteeni ja itse en vain esimerkiksi sattunut ymmärtämään, miksi siihen ratkaisuun oli kirjassa päädytty.

32. If you could read in a foreign language, which language would you chose? No englanniksi aika paljon luenkin, mutta olisihan se aika hauska venäjäksi tai ruotsiksikin pystyä. Tai saksaksi.

33. Most intimidating book you’ve ever read? Minun kai kuuluisi vastata tähän Uljas uusi maailma, mutta en vain näe tuollaista tulevaisuutta kovinkaan todennäköisenä. Ehkä se tuntui todennäköisemmältä kirjan julkaisun aikoihin 30-luvulla, en tiedä.

34. Most intimidating book you’re too nervous to begin? Rikos ja rangaistus odottelee hyllyssäni lukemista ja haluaisin ihan oikeasti lukea sen joskus, mutta en tiedä. Siitä on vain liian usein kuullut, että se on tosi tylsä ja pitkäveteinen, mutten haluaisi sitä keskenkään jättää sitten kun sen päätän lukea.

35. Favourite Poet? Koska Oscar Wilde on nero, hänen runoistaan on pakko pitää. Anni Sumarista tykkään myös.

36. How many books do you usually have checked out of the library at any given time? Siis palauttaa? Aika usein yksi kerrallaan, kun vaikka lainaisin useamman kerralla, en lue niitä kuitenkaan samaan aikaan.

37. How often have you returned books to the library unread? Välillä käy niin, että haalin liikaa kirjoja kerralla ja en sitten ehdikään lukea niitä ja en jaksa uusia lainaa sataa kertaa. Yleensä kuitenkin lainaan lukematta jääneet kirjat joskus paremmalla ajalla uudestaan.

38. Favourite fictional character? Remus Lupin. Tästä ei keskustella eikä tätä tarvitse perustella.

39. Favourite fictional villain? Tekisi mieli sanoa The Vampire Diariesin Klaus kun ei muutakaan mieleen tule, mutta en nyt tiedä onko hän pahiksena niin ihmeellinen niissä kirjoissa. Sovitaan että se on vaikka sitten sen keltaisen sadetakin takia.

40. Books I’m most likely to bring on vacation? Joku josta minulla on pokkariversio ja joka ei ole liian pitkä.

41. The longest I’ve gone without reading. En osaa tarkalleen sanoa, mutta välillä menee hävettävän kauan.

42. Name a book that you could/would not finish. Hävettää myöntää, mutta Taru Sormusten Herrasta en ole vieläkään saanut kertaakaan kokonaan luettua, se vain jää aina kesken.

43. What distracts you easily when you’re reading? Jos ei ole musiikkia soimassa, alan kiinnittämään liikaa huomiota liikaa kaikkeen mahdollisiin taustalla kuuluviin ääniin. Ja aika helposti tajuan eksyneeni ajattelemaan jotain ihan muuta, eikä minulla ole mitään muistikuvaa lukemastani.

44. Favourite film adaptation of a novel? Jane Austenin Järki ja tunteet siksi, että se on varmaankin ainoa elokuva, joka on alkuperäistä kirjaa parempi. Kirja vain onnistui olemaan eeppisen tylsä, mutta elokuva oli ihan jees.

45. Most disappointing film adaptation? Eragon! Se elokuva on jotain ihan käsittämätöntä kuraa ja ei seuraa kirjan juonta sitten yhtään.

46. The most money I’ve ever spent in the bookstore at one time? Ei oikeastaan kauheasti, koska en itse kauheasti ostele muuta kuin pokkareita ja ne eivät tule kauhean kalliiksi.

47. How often do you skim a book before reading it? En kauhean usein, koska välillä on käynyt niin, että satun lukemaan vahingossa jonkun ison spoilauksen ja lukuinto menee vähän pilalle.

48. What would cause you to stop reading a book half-way through? Jos kirja käy tylsäksi. En kyllä mielellään jätä kirjaa kesken.

49. Do you like to keep your books organized? Mielellään. Se on kyllä vähän ongelmallista, kun kirjahyllyni on hieman pieni omistamieni kirjojen määrään nähden.

50. Do you prefer to keep books or give them away once you’ve read them? Todella harvoin annan kirjojani pois, paitsi joskus kirpparille myyntiin. Saatan kyllä lainailla niitä ihmisille.

51. Are there any books you’ve been avoiding? No se Rikos ja rangaistus ainakin.

52. Name a book that made you angry. Hmm. Ei tule mitään mieleen.

53. A book you didn’t expect to like but did? Harvoin luen kirjoja, joista en usko pitäväni... : D No mutta, viime vuonna koulussa piti lukea Tuntematon sotilas ja siitä en odottanut pitäväni yhtään, mutta se olikin tosi hyvä.

54. A book that you expected to like but didn’t? Kotiopettajattaren romaanista en pitänyt yhtään.

55. Favourite guilt-free, pleasure reading? Oikeastaan ihan mikä vain, joka on helppolukuista, mutta kuitenkin kieleltään mielikuvituksekasta ja sellaista, että se jaksaa yllättää ja pitää mielenkiinnon yllä.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Some secrets were meant to be told

Koittakaa kestää tämän mammuttimainen pituus. Iski halu tehdä jokin meme ja tällaisen hetken aikaa selailtuani löysin. Aluksi meinasin tehdä koko jutun kerralla, mutta jaoin kysymykset kahteen osaan. Nyt 30, myöhemmin loput 25. Jee. Kysymykset on englanniksi enkä niitä jaksa kääntää, mutta vastaan silti suomeksi.

1. Favourite childhood book? Potterit (ja kirjailijaa tuskin tarvitsee kertoa, haha.)

2. What are you reading right now? Italo Calvino - Paroni puussa. Se on majaillut kirjahyllyssäni jo pari vuotta, mutta vasta nyt sain aikaiseksi aloittaa sen, kun aloitin operaation lukea kaikki kirjahyllyni kirjat, joita en ole vielä lukenut (niitä on ihan tuhottomasti).

3. What books do you have on request at the library? En harrasta kirjastosta kirjojen varailua.

4. Bad book habit? Joku pitää ehkä sitä, etten jaksa aina käyttää kirjanmerkkiä, vaan taitan sivunkulmia, pahana tapana. Lisäksi saatan joskus kohdella pokkareita hieman kaltoin. Minusta ne näyttävät vain jotenkin söpömmiltä ja kivemmilta vähän kuluneina.

5. What do you currently have checked out at the library? Tällä hetkellä ei mitään, kierrän kirjaston mahdollisimman kaukaa, etten eksyisi sinne lainaamaan mitään. Viimeisimmäksi lainasin Aldous Huxleyn Uljaan uuden maailman koulujuttuja varten.

6. Do you have an e-reader? Lasketaanko iBooks-app iPod Touchissa? Itse asiassa senkin kyllä poistin jo sieltä kun en minä sillä mitään jaksanut lukea ja muisti alkoi olla täynnä.

7. Do you prefer to read one book at a time, or several at once? Useamman lukemisesta ei tule minulla yhtään mitään. Jos vain mahdollista niin yksi kerrallaan.

8. Have your reading habits changed since starting a blog? En?

9. Least favourite book you read this year (so far?) Carlos Ruiz Zafonin Enkelipeli. Kirjailijan edeltävä kirja Tuulen varjo oli aivan mieletön, joten odotin jotain samanlaista mielenräjäyttävää tarinaa. Mutta juoni oli outo ja epälooginen, eikä se oikein toiminut. Hahmotkaan eivät olleet ihan niin mielenkiintoisia.

10. Favourite book you’ve read this year? Potterit luin taas uusiksi tänä vuonna, eli ehdottomasti ne! Mutta hmm, en ole ihan varma luinko Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin tänä vai viime vuonna, mutta se ainakin. Ai niin, ja Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo.

11. How often do you read out of your comfort zone? Aika vähän. Nykyään on niin paljon esim. sellaisia klassikkokirjoja joita luen yleissivistykseksi ja mielenkiinnosta, niin en oikein mitään sellaista ehdi lukea, mitä en yleensä lue.

12. What is your reading comfort zone? Kaikenlaiset klassikkokirjat (eli siinä mielessä aika laaja, kun klassikoihin voi sisältyä vähän kaikkea) ja fantasia. Ja ehkä jännitys.

13. Can you read on the bus? Koulumatkoilla en osaa kun en aina edes istumapaikkaa saa, mutta kyllä joillekin pidemmille matkoille kirjan otan mukaan.

14. Favourite place to read? Omassa sängyssä.

15. What is your policy on book lending? En oikeastaan tiedä. Nykyään luen aika paljon äitini vanhoja kirjoja, joita hän kirjahyllyyni kasaa ja sanoo, että voisin pitää niistä / ne ovat klassikkoja joita ehkä haluaisin siksi lukea.

16. Do you ever dog-ear books? Kylläkyllä.

17. Do you ever write in the margins of your books? Tosi harvoin. Oikeastaan ei tule mieleen kuin yksi kirja, jolle olen niin tehnyt. Eka The Vampire Diaries. Paitsi tietysti koulukirjat.

18. Not even with text books? Niihin tottakai.

19. What is your favourite language to read in? Suomi on helpoin ja nopein. Vaikka tosi paljon nykyään englanniksikin luen.

20. What makes you love a book? Kiehtova idea ja sen onnistunut toteutus, yllättävä juoni (harvoin jaksan kovin paljon nykyään enää innostua kirjasta, jonka juoni on ennalta-arvattava, vaikka se olisikin muuten hyvä), uskottavat hahmot. Toimiva miljöö.

21. What will inspire you to recommend a book? Olen välillä aika mustasukkainen lempikirjojeni suhteen enkä välttämättä edes halua läheisteni lukevan niitä, täytyy myöntää.

22. Favourite genre? Fantasian, kauhun ja jännityksen raja on vähän häilyvä, niin en oikein osaa sanoa. Niiden sekoitus, ei sellaista perusfantasiaa, muttei esimerkiksi mitään suoltenräjäyttelykauhu.

23. Genre you rarely read (but wish you did?) Jotain hömppäkirjoja olisi hauska lukea enemmän aivojen nollaamiseksi ja piristämiseksi, mutta niitä harmittavan vähän luen.

24. Favourite biography? En ole tainnut yhtään sellaista lukea ):

25. Have you ever read a self-help book? Öö, en kai.

26. Favourite cookbook? No en kyllä yhtään tiedä : D

27. Most inspirational book you’ve read this year (fiction or non-fiction)? Haluaisin sanoa Eva Dozzin Vihaan sinua, John Lennon, mutta luin sen viime vuoden lopulla... Vaikka ajatukseni siitä ovat todella ristiriitaiset, sain siitä inspiraation tähän mennessä rakkaimpaan kirjoittamaani tarinaan.

28. Favourite reading snack? Tosi harvoin syön mitään samalla kuin luen. Sotkeentuu kirjan sivut ):

29. Name a case in which hype ruined your reading experience. Twilight. Pidin kirjoista ennen sitä ykkösleffan myötä tullutta buumia, sen seuraukseni innostukseni lopahti.

30. How often do you agree with critics about a book? Vaihtelee.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Seasons change with the scenery

Time,
Time,
Time, see what's become of me
While I looked around for my possibilities.
I was so hard to please.
Look around,
Leaves are brown,
And the sky is a hazy shade of winter. 



Polkiessani kotiin tämä biisi sattui tulemaan iPodistani shufflella ja rakastuin siihen heti. En tajua, miten en ole huomannut tätä aikaisemmin.

Menetän hermoni kohta tähän yskään (vilustuin viime viikon lopulla) ja minusta tuntuu, että olen parina seuraavana päivänä pulassa venäjän portfolioni kanssa, kun en jaksa tehdä varmaankaan sen eteen tänään mitään.

Jonain toisena päivänä vittuunnun laiskuuteeni mutta en tänään.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Joku meitä katselee

Olisin toki voinut muokata tämän tuohon edellisen merkinnän perään lisätä kun sen kirjoittamisestä on ehkä se parikymmentä minuuttia tai vartti, mutta jotenkin halusin kirjoittaa tästä erillisen merkinnän.

Luin kaikki blogimerkintäni täällä läpi ja poistelin osan niistä, lähinnä sellaisia yhden tai kahden rivin avautumisia, joissa ei ole mitään pointtia tai en itsekään tiedä, mihin ne edes liittyvät. Itse asiassa sellaisia kirjoituksia oli aika paljon, joissa angstaan jostain asiasta, enkä itse enää muista, mihin ihmeeseen ne ovat liittyneet. Jos en itsekään enää muista mistä olen puhunut, miten kukaan muukaan on voinut tajuta niistä yhtään mitään..?

Näiden blogimerkintöjeni lukeminen sai minut ihmettelemään vielä lisää sitä, miten ihmeessä selvisin tämän vuoden heinä- ja elokuusta niinkin ehjänä. Ne kaksi kuukautta menivät lähestulkoon koko ajan pelkotilassa ja ahdistuksessa siitä, voivatko asiat järjestyä mitenkään. Onneksi ne järjestyivät.

Ja sinänsä outoa tajuta, kuinka olen muuttunut tämän blogin pitämisen aikana. Blogin alkuaikojen juttuni tuntuvat jopa naiiveilta.

The March Of The Black Queen

Toivottavasti jollain 11.11.11 oli yhtä kiva päivä kuin se kaiken etukäteen hehkuttamisen (oikeasti, Twitterissä pariin päivään ei varmaan kauheasti muusta puhuttukaan) mukaan oli tarkoitus olla. Koska minulla ei todellakaan ollut. Koulupäivän aikana itseinho hiipi jotenkin salakavalasti pienten tapahtumien myöntä, iltapäivän aikana se pääsi valloilleen täysin ja iltaan mennessä olin romahtanut aika täysin. Yksi kamalimmista nuorten illoista ikinä.

Pelkäsin hieman aiheuttaneeni vahinkoa mielialani ja romahdukseni takia, mutta onneksi kaikki järjestyi ja tänään ainoat murheeni ovat flunssa ja se aika kuusta.

Asiasta kukkaruukkuun. Luovutin sen Luottamusjuoksu-NaNon kanssa jo viime viikolla, ehkä kolmantena kirjoituspäivänä, koska se tarina lässähti käsiin ja siitä ei vain tullut mitään, kaikki mielenkiintoisuus hävisi. Mutta torstaina hetken mielijohteesta päätin, että en minä NaNoilua kokonaan luovutakaan ja aloin kirjoittaa englanniksi tajunnanvirtana jotain tytöstä, joka alkaa kertoa lapsuudestaan ja siitä, kuinka on aina haaveillut siivistä. Sain kahden päivän aikana kasaan jo sen melkein 3000 sanaa ja tänään yritän vielä vähän kirjoitella. En minä sitä 50k sanaa kyllä marraskuun aikana kasaa saa, mutta mahdollisimman paljon silti yritän kirjoittaa.
Tarinan työnimi vaihtelee Varjosiipien ja Varjosiipisen tytön ja vastaavien välillä, mutta lopullisen nimi tulee olemaan kuitenkin englanninkielinen, kun tarinaa sillä kielellä kirjoitan. En ole varmaan koskaan ennen kirjoittanut tuollaista tekstiä, hämmennyn itsekin tuosta päähenkilö Shaden elämäävihaavasta ajatustavasta ja siitä, kuinka synkkää tuo teksti oikeasti on. Loppuratkaisukin minulla on mielessäni ja Shaden kohtalo on aika järkyttävä, mutta toisaalta niin lähellä onnellista loppua, kuin tarina voi saada. Ei sitä voi sanoa onnelliseksi, mutta jollain tavalla ehkä lohduttava.

Varjosiivet on hämmentävä tarina siksikin, että yleensä kaikki hahmot, jotka ovat minäkertojana kirjoituksissani, muistuttavat minua tavalla toisella, enemmän tai vähemmän, koska silloin heihin on helpompi eläytyä samaistuminen kautta. Mutta Shade ei muistuta minua paljon yhtään. Eikä minun edes tarvitse heittäytyä Shaden mieltä hallitsevaan epätoivoiseen mielialaan pystyäkseni kirjoittaa hänen näkökulmastaan. Se vain tulee jotenkin. Ja Shade jopa tuntuu uskottavalta hahmolta, ainakin omasta mielestäni.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Just turn it off

Ai niin, en olekaan kai täällä muistanut mainita, mutta päätin ehkä viikko sitten hetken mielijohteesta vaihtaa aihettani NaNoWriMossa. A love that should have lasted years ei ole ihan oikea teksti siihen, haluan kirjoittaa sitä rauhassa, harkitusti ja miettimällä kaiken tarkkaan, niin ehkei se ole ihan oikea teksti kirjoitettavaksi NaNossa, haha. Pääsenpä siis vihdoin kirjoittelemaan vampyyriseikkailukauhuangstiromantiikkadraamaa, jea. Juonesta minulla ei oikein ole vielä hajua alkuasetelmaa lukuun ottamatta. Ja on sillä nimikin jo, varsinainen nimihirviö kyllä : D Luottamusjuoksu eli kuinka lupaukset petetään (The Run of Trust / How to Break One's Promises).
Kävin tänään parturissa ja tarkoituksena oli värjäyttää hiukset tummanruskeiksi, mutta nämä näyttävän enemmänkin mustilta, enkä oikein tiedä mitä ajatella.

Lisäksi eilisillan "itseinhopuuska" (inho liian vahva sana, mutta joka tapauksessa, you get the picture) teki comebackin, eri syystä mutta kuitenkin. Tunnen myös hieman syyllisyyttä eräästä asiasta ja vaikka se tuntuukin jollain tavalla aika kieroituneelta, en voi edes syyttää itseäni itsekkyydestä. Kai.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

I'm a thinker not a talker

Minulla soi päässä joku biisi, joka on tosi hyvä ja haluaisin kuunnella sen siksi, mutta en muista mikä se on. En tiedä onko se minulla edes koneellani, Spotify-soittolistaltani se ainakin löytyy, mutta se nyt ei kauheasti auta kun siellä on biisejä niin hitosti.

En tiedä, miksi kirjoitin tuon, koska ei se kyllä erityisemmin juuri nyt ärsytä tai mitään. Suurimman osan ajatustilastani vie juuri nyt ahdistus siitä, millaisia ihmiset voivat olla. En ymmärrä. Okei, tämä vahvistaa mielipidettäni eräästä asiasta, mutta ääh. En-ymmärrä-en-ymmärrä-en-ymmärrä.

Tänään on ollut muutenkin tosi outo päivä. Aamulla ahdistuin jostain asiasta jota en enää muista - mutta onneksi eiliset huolen aiheeni menivät jo ohi, tiesin koko illan ajan että se oli turhaa. Päivällä kirjoitin ehkä oudoimman - tietyllä tavalla - kirjoittamani fikin hetken mielijohteesta. Mielialani oli silloin aika hyvä, joten on vähän jännää, että pystyin kirjoittamaan sellaisen tekstin, niin tulkinnanvarainen kuin se olikin.

Sain perjantaina lainaksi kaveriltani Vampyyripäiväkirjojen ensimmäisen tuotantokauden ja olen nyt katsonut sitä viiden jakson verran. Se on hauskaa, kun en ole ensimmäistä kautta nähnyt kuin sen kerran vuosi sitten, kun aloin netistä TVD:tä seuraamaan. Osa hahmoista on muuttunut siitä ihan hirveästi ja rakastan sitä kuinka se juoni on kehittynyt niin mielettömästi noista ensimmäisista jaksoista.

Tämän kirjoittaminen ja randomien juttujen selittäminen vähän lievensi vittuuntumistani ja epäuskoani ihmisten suhteen. En vaan aina voi käsittää.

Ja löysinkin sen biisin, joka soi päässäni.

torstai 20. lokakuuta 2011

You can't see in, but they can't see out

vieterilelu pomppii leikkisästi portaalta toiselle

jos sillä olisi suu, se hyräilisi
niitä lapsuuden viattomia lauluja
siitä ajasta, kun asiat saattoivat olla helppoja

(miksi uskottelen, ettei elämä voisi olla helppoa nytkin?)

jos sillä olisi korvat, se kuuntelisi minua
sillä tavalla, josta aina pelkään
ettei kukaan niin enää tee

jos sillä olisi silmät,
se ehkä iskisi silmää,
aina on toivoa jäljellä, jossakin, jollekin

jos sillä olisi sydän, se rakastaisi ja
muistuttaisi siitä,
kuinka joku aina tekee niin vaikka unohdankin sen

portaalta toiselle, sateenkaaren värit välkehtivät
pakottavat hymyn minunkin kasvoille, vaikka lattia on kylmä

minä katselen sitä hiljaa,
muuttuneena,
mutta silti samana kuin ennenkin
minne katosi aika?

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

What's so funny about peace, love and understanding?

Tämä on taas niitä hetkiä ja päiviä, kun on se tunne, että on löytänyt edes jonkinlaisen, hieman epävarman tasapainon. Hahmottanut jonkin rajan, jonka yli en mene. Rajan, jonka ehkä viime vuonna toisinaan ylitin.

Tuosta rajasta ja sen miettimisestä aikaisemmin tänään tuli mieleeni eräs HP-fanfic sen yhden kohdan takia, joka oli ensimmäisiä lukemiani fikkejä joskus muutama vuosi sitten ja joka muodostui heti yhdeksi suosikikseni. Oli pakko lukea se uudelleen, edellisestä kerrasta on ainakin vuosi. Enää se ei ehkä ole ihan yhtä mullistavan hieno kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin.

"..., Remus tiedosti sumeasti olleensa usein vaarallisen lähellä masennuksen rajaa. Aina oli kumminkin ollut heikko linja, jonka yli hän ei ollut astunut."

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Just wait for today

Iltapäivä oli aika kamala, ensin ahdistuin siitä, kun piti hammaslääkäriin soittaa kun sinnekin pitäisi tarkastukseen mennä (en kauheasti tykkää soitella tuollaisiin paikkoihin), sitten ja ahdistus jotenkin kasautui ja olin todella lähellä paniikkikohtausta (edellisestä on vuosi aikaa mutta kammoan niitä vieläkin).
 
Sitten yritin lukea, kun pitäisi tämän jakson aikana koulua varten lukea kaksi kirjaa - Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma äidinkielen pakollista kurssia varten, Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo englanniksi kirjallisuus- ja elokuvakurssia varten - mutta olo oli niin kamala etten esipuhetta pidemmälle päässyt ja päätin yrittää nukkua. Puoli tuntia makasin sängyssäni itkua pidätellen ja syötyäni sama taas. Sain itseni koottua ennen poikaystäväni puhelinsoittoa ja tuloa, ja nytkin on taas ihan hyvä fiilis.

Päädyin kuuntelemaan Hawthorne Heightsia ja ah, en muistanutkaan, että tämä on niin hyvä bändi ♥

Tavallaan minua taas turhauttaa se, kuinka usein itse olen niin masis ilman syytä tai ihan mitättömistä asioista, kun todella monella on asiat ihan oikeasti huonosti, paljon huonommin kuin minulle.

lauantai 1. lokakuuta 2011

Heaven holds a place for those who pray

Tajusin juuri, kuinka paljon asioita, joita minun piti koeviikon vapaapäivien aikana tehdä, olen unohtanut. Toisissa olosuhteissa varmaan ärsyyntyisin siitä kovastikin. Nyt en halua ärsyyntyä.

Tuntea elävänsä,
Saada ote elämästä.
Silmissä välkehtii ilo,
Huulilla viipyilee hymy.
Epätoivo yrittää iskeä,
Mutta sen hyökkäys on
Voimaton minua vastaan.
Olen tehnyt parhaani,
Tällä kertaa se riitti
Onnellisuuteen.

perjantai 30. syyskuuta 2011

So much more than I can take

Varoitus: epämääräinen ja toivottavasti pikainen fanitusavautuminen.

The Vampire Diariesin uusin jakso (S3E3 The End of the Affair). Neroutta. Täydellisyyttä. Minun on vaikea ymmärtää, että yhden tv-sarjan yhdestä jaksosta voi herätä tällaiset tuntemukset.
Tämä sarja oikeasti hakkaa ne vitun kirjat mennen tullen. Niissä viidessä sarjan kirjassa, jotka olen ehtinyt lukea, juoni ei koskaan onnistunut kehittymään läheskään yhtä koukuttavaksi (lähinnä kuviot alkoivat aiheuttaa epäuskoisuutta ja huvitusta) eivätkä hahmot ole niin moniulotteisia. 

Miten jaksan taas odotella yhden viikon? Muistan sen ajan, kun aloin TVD:tä katsomaan ja saatoin katsoa yhdellä koeviikolla neljäkin jaksoa päivässä saadakseni Amerikan tahdin kiinni. Nyt pitää odotella aina se viikko tai jos jotain random kiitospäivä- tai joulutaukoja tulee, niin enemmän ):

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Rejoice, rejoice and fall to your knees

Minua ärsyttää aika älyttömästi hissan koe. Taas voin kyllä syyttää ihan itseäni, miksen viitsinyt lukea enemmän? Mutta kun. Kuvittelin kai, että osaan minä vähällä lukemisellakin ihan tarpeeksi, niin kuin aina joskus kävi. Enää en vain osaa. Historian arvosanani oli edellisessä kurssissa 10 ja nyt minusta tuntuu, että saan varmaan kasin tai seiskan, en tiedä onko niiden minun mokieni jälkeen mahiksia ysiäkään saada... Ja minä nyt olen vuoden päästä kirjoittamassa historian, niin ei esim. se seiska historiasta todistuksessa kauheasti siihen rohkaisisi.

Venäjän lukemiseen minulla ei ole vielä intoa, koska tuo hissa meni miten meni. Ai miten niin tässä on meneillään jokin kierre?

Muuten olen ihan älyttömän onnellinen ja iloinen. A love that should have lasted yearsin kirjoittaminen etenee jälleen (haluaisin luetuttaa tuon jollakin mutta se tarina on vielä niin kesken että en tiedä) ja se on ihanaa. Ja päätin, että kyllä minä NaNoWriMoon tuolla osallistun, tuli mitä tuli. Lisäksi kaikki - jos nyt koulua ei lasketa - on muutenkin mennyt aika hämmästyttävän putkeen. Teen ehkä virheen taas kerran nauttiessani tästä tunteesta täysin, kun päätän murehtivani taas vasta sitten, kun romahdan.

Mitä jos tämä tunne kestääkin?

tiistai 20. syyskuuta 2011

We're all for one and all for the glory

Pakko jatkaa tuohon edelliseen liittyen vielä...

Oikeastaan, tämä on taas ainakin osittain ihan oma vikani. Otan aina sen asenteen, että en rupea turhaan valittamaan "kun eihän tässä mitään ongelmaa ole", mutta sitten kun kaikki asiat patoutuvat, en enää kestä. En minä varmaan ikinä opi puhumaan silloin kun pitäisi ja olemaan hiljaa silloin kun pitäisi, mutta ainakin myöntäisin itselleni, että nyt pitäisi tehdä jotakin eikä esittää vahvaa.

Jonain päivänä kun käy taas näin, ihan oikeasti pilaan kaiken. Toivon, että en. Mutta.

But I'm better with a pen

Tämä ei ole reilua.

Miks aina käy näin? Ensin kaikki on paremmin kuin olisin osannut kuvitella, yhtäkkiä kaikki murtuukin - tai ehkä teen sen vain itse, tietenkin kaikki on minun syytäni.

Yksi, pieni asia, niin oloni parantuisi heti, tämä päivä ei olisikaan niin totaalisen kamala. Petyn taas, kun odotan, että se tapahtuisi.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

What do you have in your mind?

Tietysti innostun tällaisia tekemään kun olisi paljon muutakin tekemistä (= pitäisi kai jotain syödä ennen harkkoja, harkat, läksyt). Sinin leffablogista tämän nappasin. En nyt jaksa kuvia elokuvien kansista/tms. etsiä, olen laiskimus jee.


Elokuva, jonka olet nähnyt useamman kuin 10 kertaa.
  - Pari ekaa Harry Potteria.

Elokuva, jonka olet nähnyt useamman kerran elokuvateattereissa.
  - Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi (whii alkoipas Potterpainotteisesti)

Näyttelijä, jonka elokuvan menisit katsomaan, oli leffa kuinka sukka tahansa.
  - Helena Bonham-Carter

Näyttelijä, joka puolestaan ei saa sinua katsomaan elokuvaa.
  - Aika montakin sellaista, semiharvoin jonkun näyttelijän takia menen elokuvaa katsomaan.

Elokuva, jonka osaat alusta loppuun ulkoa.
  - Inception

Elokuva, jota mielelläsi lainaat.
  - Hmm, en kyllä yhtään tiedä kun ei oikeestaan samaa leffaa useempaan kertaan kirjastosta tai keneltäkään : D Jos tykkään ja haluan joskus nähdä uudestaan, ostan itse.

Elokuva, jota aina suosittelet kaikille.
  - Herttuatar

Elokuva, joka saa sinut aina nauramaan.

  - Montakin sellaista.

Elokuva, joka saa sinut aina itkemään.

  - Ää en tiedä onko sellaista leffaa, jonka nähdessä olisin aina itkenyt D: Nykyään ehkä Potterit koska nostalgia.

Myötähäpeällisin elokuva.

  - Wolfman (se uusi versio, olisiko nyt vuodelta 2010)

Elokuva, joka saa sinut nostalgisoimaan.

  - Kaikki Disneyn piirretyt (ja Potterit).

Viimeisin elokuvateattereissa nähty elokuva.

  - Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset 2. Tänä vuonna on tullut käytyä elokuvissa aika vähän.

Ensimmäinen elokuvissa nähty raina.

  - En ole varma onko se eka, mutta ensimmäinen muistikuva elokuvissa käymisestä on jompikumpi niistä Pokemonelokuvista isäni kanssa.

Suosikki genresi elokuvissa.
  - Öm varmaan draama.

Elokuva, jonka katsomista kadut.

  - Wolfman tähänkin.

Pelottavin/ahdistavin näkemäsi elokuva.

  - Noiduttu Sydän (Angel Heart)

Elokuvahahmo, johon samastut.
  -
Apua. Liikaa, jokaisessa leffassa tulee kyllä johonkin hahmoon samaistuttua.

Omistamiesi DVD:eiden lukumäärä.
  - Nopeasti kävin laskemassa: 41

Viimeisin ostamasi elokuva.
  - Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset 1

Viimeisin näkemäsi elokuva.
  -
Paluu Tulevaisuuteen 3. Ihan mahtava leffasarja.

Viisi elokuvaa, joista et ikinä luopuisi.
   - Inception, Moulin Rouge, Corpse Bride, Naapurini Totoro, Harry Potter ja Azkabanin vanki

maanantai 12. syyskuuta 2011

Scarlet boots, the kiss of death

Ennen minua pelotti ihmisistä erilleen kasvaminen, mutta ei sekään ole kivaa, kun joudun katsomaan sitä vierestä, kun se tapahtuu kahdelle minulle rakkaalle ihmiselle.

Tänään ei ole todellakaan ole ollut hyvä päivä. Miten kaikki voikin kaikki mennä niin järjestelmällisesti pieleen? Onneksi huomenna varmaan jaksan nauraa asialle.

Sain tänään aloitettua operaationi saada lähiaikoina - hyvä on, suunnilleen viimeisen puolen vuoden aikana - kirjahyllyyni (tai yöpöydälle kun kirjahyllyyn ei mahdu) kerääntyneet kirjat luetuksi. Niitä on aika paljon. Päätin aloittaa Daphne du Maurierin Serkkuni Raakelilla. Kirjailijan toinen kirja Rebekka oli aivan mieletön, joten kovat odotukset tästäkin on. Ja hyvältä vaikuttaa.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Damdidam

Eilen, pitkä ja aika epätoivoiseksi ja pakkomielteiseksi muuttunut odotus loppui. Pääsin sisään Pottermoreen.

Ja olen vieläkin shokissa ja identiteettikriisi iskee hetkittäin: minua ei lajiteltu Korpinkynteen, siihen tupaan johon olen aina kokenut kuuluvani ja johon olin aivan varma, että päätyisin. Olenkin luihuinen.

Okei, myönnän, että tuvista se on toiseksi suosikkini ja sinne minä sata kertaa mieluummin kuulun kuin Rohkelikkoon tai Puuskupuhiin. Sinänsä hassua, kuinka lopulliselta tämä lajittelu nyt tuntuu, mutta kun se lajittelu on Rown itse kehittelemä niin pakkohan sen on pitää paikkansa. Yhyy.

Ai miten niin suhtautumiseni kaikkeen Harry Potteriin liittyvään on melko pakkomielteistä ja fanaattista?

tiistai 30. elokuuta 2011

Don't test me

Haluaisin tähän blogiin uuden otsikkokuvan, mutta kuvanmuokkausintoni on aika lähellä nollaa, joten saa nähdä milloin saan sen aikaiseksi.

Haluaisin lisää itsevarmuutta ja hyvän itsetunnon takaisin. Muuten kaikki on hyvin, mutta ne ovat kadonneet.

Haluaisin tehdä paljon kaikkea muutakin, mutten jaksa. Tai en tiedä, onko se jaksamisesta kiinni.

En pidä tästä tunteesta, kun mikään ei ole vialla ja minun pitäisi olla iloinen, mutta ei vain huvita olla.

tiistai 23. elokuuta 2011

This boy wants you back again

Pyysin, että asiat voisivat olla taas ennallaan, niin kuin ne olivat alkukesästä. En saanut, mitä pyysin. Sain enemmän, asiat ovat moninkertaisesti paremmin kuin silloin. Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut paremmalla tuulella lähestulkoon koko ajan kuin pitkään aikaan.

Se, kun vihdoin oppii löytämään tasapainon kaikelle elämässä tapahtuvalle, on helpottavaa.

Anteeksi, tästä tuli aika lyhyt ja epäkiinnostavahko taas. Tai en tiedä, ehkä joku tämän silti lukee.




Olen rakastunut tuohon kuvaan. Vaikkei se olekaan peura (sata rasiallista suklaakeksejä sille, joka keksii, mistä peurapakkomielteeni tulee), niin silti. Aah, iPod Touchini taustakuva ♥

lauantai 20. elokuuta 2011

Et lux perpetua

Eilen olin onnellisempi kuin aikoihin. Vaikka kaikki minua vaivannut jo hetken aikaa sitten järjestyikin, en olisi uskonut, että kaikki menisi näin, hmm, hyvin.

En enää leiju pilvissä tai jossakin niiden läheisyydessä samalla tavalla kuin vaikka kaksikymmentäneljä tuntia sitten, mutta silti olen pohjimmiltani edelleen tyytyväinen kaikkeen. Hyvä on, pelkään tämän tunteen loppumista, maanpinnalle palaamista, mutta ehkei sitä tulekaan, ainakaan vähään aikaan. Seuraava viikko saattaa taas romuttaa kuvitelmiani, mutta ehkä on vain parasta elää hetkessä.

Toisin kuin reilu viikko sitten, todellisuuskin tuntuu mukavalta ja koen itseni tervetulleeksi muuallakin kuin kirjojen (tarkemmin sanottuna Pottereiden) sivuilla.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

...

Alan vähitellen ymmärtää eskapismia, todellisuus ei ole tällä hetkellä minua varten.

Ja minua pelottaa, että pilaan sanoillani ihan kaiken. Jos olisin pysynyt hiljaa ja kärsinyt yksin hiljaisuudessa...

perjantai 12. elokuuta 2011

We get so complicated

Muistutus itselleni: Älä ikinä ajoita hillitöntä itkukohtausta sen ajaksi, kun pyöräilet hieman kovempaan tahtiin kotiin illalla ja olet hengästynyt ja sinulla on yskä. Opettele olemaan järkevä, ajattele. Jos oletat, että sinua ajatellaan, ajattele muita äläkä vain kuvittele tekeväsi niin.

En ihan oikeasti ymmärrä itseäni. Ennen kaikkeen vielä oli aina jokin suhteellisen järkevä syy, ainakin jokin selitys siihen, miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin, tai miksi minusta tuntui miltä tuntui. Nyt masennun ilman syytä, itken ilman syytä tai asiasta jonka takia ei edes pitäisi itkeä, olen edelleen ihan vitun hankala ihminen ja liian monta kertaa lyhyen ajan sisällä olen suuttunut ilman syytä.

Eräs positiivinen (kai?) asia tästä kaikesta tuli mieleeni, kuitenkin. Olen tainnut kuitenkin olla taas kerran vainoharhainen, jos joku tässä on jotakin hajalle saamassa, se olen minä. Voin syyttää itseäni, vaikken pelkästään, niin ainakin osittain. Hah. Ja minä olen minäkin selityksen velkaa eräälle ihmiselle.

Ja tästä merkinnästä tuskin kukaan mitään ymmärtää, liian epämääräistä tajunnanvirtaa kaiketi. Tagit saattavat auttaa hieman.

Ja sain minä muuten vihdoin luokkakaveriltani lainaksi BFMV:n uusimman levyn lainaksi, piti saada se jo viime keväänä. Kyseiseltä levyltä otsikon lyriikat, yllätys sinänsä.

sunnuntai 7. elokuuta 2011

... nyt se taas alkaa

Edellisessä merkinnässä mainitsemani kärsivällisyys taisi tarkoittaa sitä, että jaksoin odottaa tätä päivää, enkä ruvennut hankalaksi. Ja tästä eteenpäin, myös. Minun on tajuttava, ettei kaikkea voi saada juuri sillä hetkellä ja kaikkeen ei voi saada vastausta heti.

Ja joo minäkin rakastan lukiota ja sitä, kun jo paria päivää ennen koulun alkua alan stressaamaan kurssivalintoja kun ne kusee enkä pääse muuttamaan niitä ja voi hitto. Jos eka vuosi meni ihmetellessä sitä, kuinka paljon odotettua rennompaa lukio oli, tämä ja seuraava vuosi menee tuskaillessa. Pitäisi osata päättää, mitä ihmeen aineita minä nyt sitten kirjoitan. Ja vanhojen tanssit. Voi jestas.

Stressaaminen on ihanaa. Eli perseestä.

lauantai 6. elokuuta 2011

Kaksi öistä kulkijaa, toinen matkaan eksynyt

Aikaisemmin suunnittelin, että seuraava postaukseni tulee olemaan jokin Potterhehkutusihkutusfanituspostaus, mutta vähän sellainen tunne, etten pysty siihen. Tai siis.

Juuri nyt tuntuu taas siltä, että kaikki ehkä järjestyykin jos vain jaksan olla kärsivällinen, odottaa ja katsoa. Se on vain ollut minulle aina niin vaikeaa. Olen aina sanonut olevani todella kärsimätön ihminen, mutta lähiaikoina olen vasta kunnolla tajunnut, kuinka valitettavan totta se onkaan. Se yhdistettynä siihen, että suutun/loukkaannun äärimmäisen helposti ja saatan sanoa jotakin vähän harkitsematonta, on toisinaan aika tuhoisaa. Ainakin itselleni, itseäni minä sillä taidan vain satuttaa. Ja sen tajuaminen satuttaa lisää.

Yhtä asiaa lukuunottamatta minulla on sellainen tunne, että osaan vihdoin hallita asioita ja jokin saattaa jopa mennä suunnitelmieni mukaan, eikä välttämättä edes sadan mutkan kautta. Jos vain jaksan odottaa, niin kaikki on hyvin. Toivottavasti.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Baby, I want it bad

Jotain rajaa tähänkin?

Viimeisen viikon olen ollut niin hajalla, etten ole oikein osannut tehdä muuta kuin itkeä.

Nyt ehkä puolisen tuntia olen ollur niin onnellinen, että voisin itkeä.

maanantai 25. heinäkuuta 2011

And again

En oikein tiedä enää, mitä ajatella.

En taida osata olla sellainen kuin haluaisin, välitän liikaa. Siinä vaiheessa, kun teen kaikkeni tehdäkseni kaiken muille helpoksi ja tehdessäni parhaani, odotan, että minutkin otettaisiin huomioon. Ja kun niin ei tehdä, en pysty enää. En jaksa yrittää. 

Ei tämä tätä koko ajan ole, ei kaikki ole huonosti. Todellisuus kuitenkin tulee aina takaisin, en minä sitä osaa tai edes halua piilottaa. Onko liikaa pyydetty, että saisin kuulla edes yhden lauseen, joka voisi tuoda hymyn huulilleni silloin, kun en jaksa?
Ainakin pystyn taas kirjoittamaan runoja, jollain tavalla. Ne eivät vain kuulosta enää siltä, kuin ne joskus kuulostivat ja miltä haluaisin niiden kuulostavan.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Tell my mom I'm doing fine

Olen aina arvostanut ihmisissä todella paljon epäitsekkyyttä ja kykyä ottaa muut ihmiset huomioon.

Ehkä juuri sen takia se on vielä kamalampaa tajuta, etten itse aina osaa olla sellainen. Haluaisin olla. Jos jollekulle tästä avautuisin, hän varmaan sanoisi, että niissä tilanteissa joissa olen itsekäs, minulla on syy siihen. Niin se kai on, mutta se tuntuu pahalta.

Hyvä tai ei, nyt minulla ainakin on tilaisuus todistaa, etten ole oikeasti sellainen. Osaan ajatella muita, käytän kaiken energiani siihen. Oli siitä sitten hyötyä tai ei. Teen parhaani.

Tajusin myös, etten tehnyt virhettä päättäessäni tehdä kuten ennenkin, tällä kertaa se oli paras vaihtoehto. Kyllä tämä tästä. Toivottavasti.

Juuri nyt en jaksa turhautua siitä, että tätä tuskin kukaan lukee tai ei ainakaan kommentoi (ei ihmekään, ei kukaan saa näistä jutuistani mitään irti), sillä ainakin tämä helpottaa. Kunnes se iskee tajuntaani, että loppujen lopuksi noin ajattelu ei ole kovinkaan epäitsekästä.

Hitto.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Don't come home for christmas

Tästä postauksesta tulee todennäköisesti aika hajanainen, haluan vähän purkaa ajatuksiani ja kerrata asioita.

Lontoo oli se sama paikka, johon vuosi sitten rakastuin. Oli ihanaa nähdä siitä uusia puolia ja nähdä niitä asioita uudelleen, joita olen ikävöinyt. Matkalla oli välillä vähän hankalaa kun olen niin vaikea ihminen, perheelläni oli vähän kestettävää minussa. Sain uutta inspiraatiota A Love That Should Have Lasted Yearsiin, tosin huomasin aika paljon epäloogisuuksia kaupunginosissa ja muissa tapahtumapaikkavalinnoissani, niitä pitää vähän katsoa.
Ostelin ehkä vähän liikaa kaikkea ja nyt taas kärsin rahanpuutteesta. Mutta kun. Lontoo, Iso-Britannia ja The Beatles ♥

Eilen oli nimipäiväni ja alan vähitellen tottua siihen, että joku aina unohtaa sen. Ei se minua edes haittaa, nimipäivä se vain on. Perheeni muisti sen joskus iltapäivällä Heathrowlla, poikaystävältäni en ole vielä kuullut mitään asiaan liittyen. Huomenna saan nimipäivälahjani vanhemmiltani, iPod Touchin. Sen nimeksi tulee Paul, päätimme sen pikkuveljeni kanssa.

Joudun ehkä perumaan sanani siitä, että kaikesta ahdistuksesta huolimatta olen pohjimmiltani onnellisempi kuin aikoihin, koska juuri nyt en tiedä. Kyllä minä alkukesän olin, mutta nyt kun pelkään kuollakseni, en pysty. Taas tuskastun odotuksesta, en vain osaa olla rauhallinen ja kärsivällinen, ne eivät ole minun luonteenpiirteitäni.

Todennäköisesti pelkään turhaan, mutta en voi olla varma. Pitää odottaa. Ahdistaa ahdistaa ahdistaa ahdistaa.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Kun taivas laulaa, meidän sielussamme soi

Kaikkien blogit tuntuvat vähän kuolleen kesän ajaksi, en kyllä ihmettele sitä. Minä silti täällä höpisen juttuja, jotka tuskin kiinnostavat ketään muita kuin itseäni.

Vaikka tunnen itseni taas aivan mielettömän epävarmaksi ja en oikein tiedä, miten minun pitäisi asennoitua asioihin, olen samalla edelleen kokonaisvaltaisesti onnellisempi kuin aikoihin.

Olen miettinyt asioita (lähinnä itseäni, luonnettani ja ajatusmaailmaani) todella paljon ja päädyin taas erääseen päätökseen - joka tällä kertaa luultavasti toimii paremmin kuin ennen - mietittyäni vastausta pariin asiaan, jotka ovat ahdistaneet minua. Tunnen helpotusta.

Tämä minun löpinäni tuskin kertoo kenellekään yhtään mitään, että mistä minä oikein puhun, mutta saa kysellä, saatan ehkä kertoakin tarkemmin.

Tänään oli riparilaisten konfirmaatio ja laulukierroksella muiden isosten kanssa oli hauskaa, se meni oikein kivasti. Ei ollut liian kuumakaan, onneksi välillä vähän sateli. Minulla on aika kova ikävä poikaystävääni (hän on nyt riparilla isosena. lähti seuraavana päivänä siitä kun minä tulin leiriltä), mutta onneksi näemme huomenna kun on vierailupäivä. Seuraavan kerran näemmekin sitten ensi viikolla sen jälkeen kun olen tullut Lontoosta.

Lisäksi sain pitkästä aikaa kirjoitettua jotakin: pari runoa englanniksi.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Why'd you have to go?

Edellisestä kirjoituksesta on oudon paljon aikaa. Tulin tiistaina kotiin viikon kestäneeltä riparilta, olin siellä isosena ja oli kivaa, selviydyin siitä mielestäni paljon paremmin kuin viime vuonna.

Pohjimmiltani olen tällä hetkellä aika onnellinen, väsymys vain masentaa ja ikävä saa minut hieman epäluuloiseksi, mutta ne ovat vain pintaa. Ainakin niin luulen. Tämä mieliala saa minut myös pohtimaan asioita - se, miten asiat menevät, ei tunnu ikinä olevan hallinnassani, en voi vaikuttaa siihen itse mitenkään. Alan kuitenkin tottua siihen, sinnittelen kuten aina.

Lisäksi haluaisin sanoa parille ihmiselle joitakin asioita, mutta minun täytyy odottaa pari viikkoa, ennen kuin minulla on siihen tilaisuus.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

There's a place for me somewhere out there

Eilen oli mukava päivä, olin kaverini ja poikaystäväni kanssa vähän siellä sun täällä ja meillä oli ihan hauskaa (vaikka välillä oli vähän ulkopuolinen olo - kaksi poikaa + minä, he puhuivat jonkin aikaa entisen koulunsa opettajista joista minä en tiedä yhtään mitään, minähän en juo ja alkoholistakin heille tuli puhe jossain välissä...), kiva, että tulee lomalla joskus jonnekin lähdettyäkin. Vaikkakin, saman päivän aikana sekä Hesburgerissa että McDonaldsissa käyminen oli aika outoa, normaalisti en käy kummassakaan niistä kovinkaan usein.

Lisäksi huomasin itsessäni erään piirteen, joka on ehkä viimeisen puolen vuoden tai ehkä pidemmänkin ajan aikana kehittynyt. Ehkä se on vain tapa näyttää itsepäisyyttäni ja kuitenkin samaan aikaan epävarmuuttani itsestäni, joka tapauksessa tunnen itseni hieman naurettavaksi.

Pöytäni on ihan järkyttävä sotku ja ajattelin ehkä vihdoin leikkiä kangastusseillani. Ostin aikoja sitten valkoisen t-paidan, johon suunnittelin jäljentäväni jonkin bändin logon. Päädyin VersaEmergeen, sillä olen kuunnellut heitä todella paljon lähiaikoina ja heidän paitaansa minulla ei ole (enkä kehtaa pyytää äitiä tilaamaan sellaista minulle mistään, kun hän on viimeisen vuoden aikana minulle niitä aika monta tilaillut).

Olen tällä viikolla pitkästä aikaa tehnyt jotakin ihan ruokaa ihan itse enkä ole sekoillutkaan kovin pahasti. Enkä ole tällä viikolla kauheasti muuta syönyt kuin pastaruokia. Pastaviikko jee.

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

I'm not far from home

Kirjoitin tähän peräti kaksi kappaletta, mutta ärsyynnyin ja deletoin ne. Alusta siis.

Jotenkin minulla on sellainen fiilis, että kirjoitan tänne liian harvoin tai en kerro kaikesta mistä ehkä pitäisi (vaikka kuka tässä on määräämässä, että mitä minä tänne kirjoitan :'D), mutta tavallaan, aika useinhan minä tänne löpisen. Entiedäentiedäentiedä.

Ja sen verran täytyy sanoa, että olin oikeassa - asiat muuttuvat tänä kesänä. Eivät omalta osaltani kovinkaan paljon, mutta muuttuvat kuitenkin. Ja en aio valittaa, sillä hyväksi tämä on.

Pelkään edelleen heinäkuuta hieman, mutta tavallaan taas odotan sitä ihan liikaa. Juuri nyt oloni on optimistinen (toivotaan, ettei se kostaudu) ja tuntuu siltä, että selviän siitä kyllä. Osaan minäkin olla vahva, nyt voin näyttää sen itselleni. (Vai voinko, pystynkö siihen?)

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

It's compromise that moves us along

En hetkeen osannut tehdä muuta kuin tuijottaa lamaantuneena eteeni, kun iPodini jumiuduttuaan päätti poistaa kaikki ne yli tuhat kappaletta, jotka minulla siellä oli. Puolet niistä olivat sellaisia, joita minulla ei ole tällä uudella koneellani. Osan saan ladattua levyiltäni ja kännykästäni takaisin, mutta osaa en. Olen aina silloin tällöin miettinyt, kuinka kamalaa se olisi, kun kaikki biisit häviäisivät ja nyt niin sitten kävi. Tekisi mieli itkeä, mutta itkukiintiöni on kai tälle päivälle jo täynnä.

Lisäksi olen jo vähän aikaa tiedostanut sen, että olen tahtomattani etääntynyt kahdesta minulle ennen todella rakkaasta ihmisestä ihan liikaa ja toisesta voin vain syyttää itseäni. Toisen kanssa se tapahtui aikoja sitten, se on tapahtunut vähitellen ja tarpeen vaatiessa asiat kyllä voivat hetken olla kuin ennen. Toisen minä taisin itse unohtaa väärällä hetkellä ja nykyään tuntuu, ettei hän halua puhua minulle, vaikka yrittäisin.

Muuten minulla menee ihan hyvin.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Meitä eivät kaada laineet

.... Älkää kysykö tuosta otsikosta, se vain on soinut päässäni koko päivän kun kakkosen pojat esittivät sen kevätjuhlassa heh hee. (Ai kamala nyt ajattelin tuon "kakkosen pojat" ihan väärin. Minähän en siis ole yhtään pervo, ehen.)

Kesäloma alkoi tänään ja se ei oikein tunnu miltään. Olen iloinen kun saa nukkua vihdoin tarpeeksi ja minun pitäisi olla innoissani kun on olevinaan aikaa kaikelle, mutta en tiedä. Kun tuntuu siltä, että pystyn viettämään sitä lomaa vasta kunnolla ihan heinäkuun lopun ja elokuun, ja silloin sitä ei enää ole jäljellä. Pelkään nykyään ihan liikaa sitä, kuinka nopeasti aika kuluu. Kaikki hyvä on ohi ennen kuin tajuankaan. Okei, tuo oli vähän liian vahvasti ja kärjistetysti sanottu, pelkään vain liikaa tulevaa.

Olin tänään poikaystäväni isoveljen ylioppilasjuhlissa ja en kuollut kauhusta sinne, vaikka niin luulinkin. Panikoin vain hieman liikaa sitä kaikkien sukulaisten näkemistä, mutta eivätpä ne suurin osa minusta edes mitenkään kiinnostuneita olleet, haha.

Todistukseni oli ihan kiva, varsinkin tämän jakson arvosanoihin olin tyytyväinen. Enkkukymppienkkukymppienkkukymppi jeejee.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Clap until your hands hurt

Hei ihmiset.

Juuri nyt olen erittäin hämmentynyt. Olen tottunut siihen, että eräs ihminen ei puhu minulle kuin sillon jos hänellä on jotain asiaa kahteen parhaaseen kaveriini liittyen, koska olen saanut sellaisen kuvan, ettei hän oikein pidä minusta - osittain tiedän syynkin siihen - ja vaikkei hän tiedä sitä, en minäkään hänestä. Mutta nyt.

Hän. Tuli. Juttelemaan. Minulle. Facebookissa. Ilmeisesti. Muuten. Vaan. Jännää jännää jännää jännää. (Eikä hän edes tainnut tajuta piilovittuiluani.)

En valita.
Ja kaikkia varmaan kiinnosti oikein erityisen paljon.

Ulkona on kiva sää, kävin eilen kaupungilla ja sain ostettua vihdoin uikkarit, vapaapäivät sekoittavat käsitykseni viikonpäivistä ja luulen koko ajan että tänään on lauantai, lauantaina olen menossa poikaystäväni isoveljen ylppäreihin ja minua hieman pelottaa.

maanantai 30. toukokuuta 2011

This is a love song in my own way

Rakastan A love that should have lasted years -tarinaani hetki hetkeltä enemmän. Rakastan niitä hahmoja. Rakastan sitä tarinaa - kirjoitus on vasta suhteellisen alussa, mutta juoni on mielessäni suhteellisen pitkälle. Alunperin se oli niin, että päähenkilö Scarlettin (nimikinhän sen jo kertoo, heh) oli tarkoitus olla kuin minä, ehkä hänen kauttaan oppia itsestäni enemmän. Niin se on vieläkin, mutta olen alkanut sivuhahmoissakin huomata huolestuttavasti itseäni.

Scarlett on minä, hieman vain kaunisteltuna - tasapainoisempi, rohkeampi. Jos joskus luetutan tarinan jollakin joka minut tuntee, hän varmasti löytää Scarlettista todella paljon samaa kuin minusta. Tai jopa tunnistaa sen, että tuossa on sitä, mistä haaveilen. Toinen päähenkilö Jude taas ärsytti minua alussa suunnattomasti - se oli tarkoituskin -, mutta nykyään ymmärrän hänen käyttäytymisensä syitä hyvin, koska samanlainen minäkin tavallaan olen.

Sivuhahmot taas. Esimerkiksi Annie, joka kamppailee itsensä ja rakkauden kanssa, hänessäkin on todella paljon minua, asioita, joita en ehkä haluaisi myöntääkään. Williamiin minun on melko mahdoton samaistua, mutta Chuckistakin löydän aika paljon piirteitä parin vuoden takaisesta minusta.

Lisäksi nuo sivuhahmojen ihmissuhdekuviot valloittavat tilaa melko paljon, parin päivän aikana päähäni on pulpahdellut kauheasti ideoita ja juonikuvioita, jotka on pakko saada mukaan. Mutta en valita, moniulotteisempihan tästä silloin tulee.

A love that should have years on unelma, jota joskus ehkä halusin enemmän kuin mitään muuta, mutta tiesin etten ehkä ikinä uskaltaisi toteuttaa sitä. Elän unelmani tämän tarinan kautta, en enää edes haluaisi elää sitä itse, se ei ole minua varten. Sen kirjoittaminen riittää.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Every day would be a holiday from real

Minulla on taas ollut joku pienenpieni kriisi tämän blogin kanssa - en oikein tiedä, mitä minä tänne kirjoittelisin. Kun tuntuu siltä, ettei random selostukset elämästäni kiinnosta ketään ja tuntuu vähän tyhmältä vain itselleen kirjoittaa, mutta en minä muutakaan tänne osaa kirjoittaa. Mitään lifestyle- tai muotiblogin kirjoittajaa minusta ei tule, se ei ole minun juttuni. Noh, katsellaan.

Koeviikko on taas ja se tarkoittaa sitä, että minulla on inspiraatiota kaikkeen muuhun kuin kouluun. Olen saanut pitkästä aikaa lukuintoni takaisin ja taaskin syyhyäisi päästä lukemaan Tuulen varjoa (kirjoittanut Carlos Ruiz Zafón, suosittelen kaikille, ihan mielettömän koukuttava kirja), Nuoren Wertherin kärsimyksetkin sain viime viikolla luettua, se kirja oli kyllä aikamoinen pettymys, suurimmaksi osaksi sen takia, että Werther ärsytti minua ihan liikaa naiiviudellaan ja muutenkin ajatusmaailmallaan. Dorian Graykin etenee viimein, ja lainasin tänään kirjastosta The Vampire Diariesin The Return -trilogian kaksi ensimmäistä osaa. Olisin ottanut kolmannenkin, mutta se ei olisi mahtunut laukkuuni enää. Nyyh.

Lisäksi bongasin kaupasta Starbucksin Seattle Latte -jäälatteja ja olihan se sitten pakko ostaa. Oli ihan mielettömän hyvää, tuli kauhea ikävä Starbucksia ja muutenkin hinku päästä johonkin kahvilaan. Ehkä poikaystäväni suostuisi lähtemään kanssani joku päivä Coffee Houseen, heheh. Lisäksi kahvinhimossani keitin ensimmäinen kerran ikinä koskaan Moccamasterillamme itse kahvia (se tuli meille jouluna, sitä ennen meillä oli ihan vain sellainen söpö pieni tavallinen kahvinkeitin) - yleensä yksin kotona ollessani juon teetä. Laitoin kahvin jääkaappiin saadakseni jääkahvia ja voisin vaikka kohta käydä hakemassa sen sieltä, siitä kyllä tuskin tulee yhtä hyvää kuin tuo Starbucksin latte.

Tällaista tällä kertaa.

lauantai 14. toukokuuta 2011

You're such a pretty thing

Tämä viikko - ja oikeastaan viime viikonloppukin - vaan kusaisi (jopas tuo sana näyttää tyhmältä kirjoitettuna, siis kusea -> kusaista -> kusaisi) torstaihin asti aivan täysin. Olin epävarma itsestäni, olin väsynyt ja turhautunut, joten suutuin ihmisille - tai no oikeastaan vain yhdelle ihmiselle - vähän kaikesta ja myöhemmin kaduin sitä, pelkäsin, itkin ja itkin vielä vähän lisää.

Mutta torstaina pelkoni osoittautuivat turhiksi ja kaikki on taas hyvin. Siitepölynuhan lisäksi taisin eilen vilustuttaa itseni (oli koulussa Pukeudu hipiksi -päivä ja olin sitten koko päivän mekko päällä, eikä tuolla nyt ole mitenkään erityisen lämmin) ja olo on tässä illalla ollut melko mielenkiintoinen. Mutta jotenkin se ei nyt jaksa ärsyttää, kaikki on muuten niin kivaa. Taas hetken. Toivottavasti pidempääkin.

En ainakaan enää pelkää kesäloman alkua samalla lailla kuin vähän aikaa sitten.

lauantai 7. toukokuuta 2011

We are a hurricane

Vaihdoin blogini nimen, sillä olen jo jonkin aikaa miettinyt, että tuo Give me a sign, I wanna believe ei jotenkin toimi, on liian pitkä ja ei vaan tunnu jotenkin omalta, se on vain biisitä napattu pätkä. En ole varma, onko Hurrikaanikaan "se oikea", mutta kokeillaan :'D

Tällä kertaa ei kai muuta. Paitsi että haluan ilmoittaa, että otan vastaan lahjoituksia, nimittäin kärsivällisyyttä. MM-lätkä tekee minut hulluksi. Tai siis kaikki muut sekoavat sen takia ja minua ei kiinnosta, se on se ongelma. Hahah.

perjantai 6. toukokuuta 2011

'Cause you like me too much and I like you

Mitään sen ihmeellisempää asiaa minulla ei juuri nyt ole ja jossain vaiheessa ärsyynnyn taas siihen, kun kukaan ei kommentoi, mutta kirjoittelenpas kuitenkin jotakin.

Sen vastapainoksi, että äikän tunneilla minulla on nykyään melkein koko ajan epämääräinen ärsyyntymisen tunne (ennen olin about äikänopen lellikki ja hän ainakin oletti minun tietävän kaiken, mutta tässä jaksossa sössin näytelmäanalyysin ja muutenkin pystyisin parempaan mutta en vaan jaksa, niin koomaan ne tunnit), enkun tunneilla tulee taas se onnistumisen tunne. Siellä minä osaan, siellä minä pärjään. Opettajamme osaa olla usein aika vittumainen ja ärsyttää aika lahjakkaasti välillä, mutta seoihgtrh. Tänään kävin kysymässä, että haittaako se kauheasti jos ylitin kirjoitelman maksimisanamäärän taas vaihteeksi sadalla sanalla (150-200 sanaa, niin mulla se taas venähti 310 sanaan), niin: "Ei todellakaan haittaa, sinä olet kuitenkin aika hyvä kirjoittaja, niin kiva vaihteeksi saada lukea vähän enemmän hyvääkin tekstiä."
 
Toisaalta, siksi että enkku kiinnostaa minua ja tiedän olevani siinä tosi hyvä, stressaan sitä ihan kauheasti. En ole ikinä saanut englannin kokeesta alle ysiä, ja kasi olisi minulle maailmanloppu. Plus että minulla oli edellinen kurssi kymppi, niin kauheat paineet, että nytkin saisin. Nyt tunnen itseni ihan elämättömäksi hikipingoksi, jes.
 
Sekin minua jaksaa yllättää iloisesti varsinkin yläasteen jälkeen, kuinka paljon minulla on kavereita luokaltani. Yläasteella minulla oli luokallani kaksi kaveria ja muut taas olivat niitä, jotka eivät halunneet puhua minulle tai mitään.
Onpas nyt koulupitoista juttua, huhuuh. Tavallaan en odota kesäloman alkamista yhtään, vaikka se varmaan tekee hermoilleni ihan hyvää.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

I have to swallow my pride, I confess I was blind

Toivon tosissani, että se ei ole vain toiveajattelua, kun minusta tuntuu tällä hetkellä, että ehkä olen saanut taas elämäni ja itseni jotenkin järjestykseen, eikä minun tarvitse romahdella koko ajan. Loppujakso ja koeviikko tulevat kyllä olemaan tosi stressaavia, mutta mitään sen isompia murheita minun ei toivottavasti tarvitse kestää. Ei olisi kyllä ihme, jos parin päivän päästä tilanne ja mielialani olisivat ihan päinvastaisia. Saa nähdä.

Olen nähnyt erään ihmisen, jonka edellisen kerran näin vilaukselta juhannuksena, pari kertaa viimeisen viikon aikana ja olen tyytyväinen siitä, kuinka "tunteettomasti" olen pystynyt menemään hänen ohi. En ajattele mitään. En enää koe tarvetta nauraa vahingoniloisesti, tuntea vihaa ja katkeruutta, ei mitään. Hyvä niin.

Eräs asia minua on kuitenkin ruvennut ahdistamaan, mutta siihen ei auta oikein muu kuin odottaa ja katsoa, miten asiat etenevät. Siihen on kuitenkin niin monta vuotta.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

In her eyes you see nothing

Poistin tuon edellisen, jotain muutama tunti sitten kirjoittamani, koska ei ketään tuommoiset angstit kiinnosta :'D Itsekin piristyin jo.

Äitini on ihana, hän tietää että minulla on lähiaikoina ollut hermot vähän kireällä ja olen itkenyt vähän joka asiasta ja ilman syytä jne, ja hän oli lukenut jostakin lehdestä, että tumman suklaan pitäisi piristää mielialaa, joten hän oli ostanut minulle tummaa suklaata käydessään Tiimarissa pikkuveljeni kanssa. ♥ Ja sitä paitsi, tumma suklaa on ihan älyttömän ihanaa. Ja se kyllä taisi ihan oikeasti piristää.

Hurr durr. Kevät on kyllä outoa aikaa.

Plus olen iloinen, että Lontootarinani edistyy taas, sain kirjoitettua siihen yhden kohtauksen viimein loppuun. Olen minä sitä lauseen silloin tällöin raapustellut, mutta ihan kunnolla kirjoittanut viimeksi tammikuun lopulla ennen eilistä. Olin jättänyt sen tosi hankalaan kohtaan, mutta nyt viimein tapahtui edistystä, keksin ratkaisun ongelmaan ja juonikin eteni vihdoin hieman.

Hitaasti, mutta varmasti. Hitto, sitten kun tuokin tarina on valmis, mitä minä sitten teen ja missä sitten olen o_O Tuo on niin iso osa elämääni...

maanantai 25. huhtikuuta 2011

There are places I remember, in my life

Olen pahis ja vastaan nyt kahteen, jotta saisin tämän loppumaankin ehkä joskus ja pääsisin kirjoittelemaan muuta kivaa tänne blogiin:

Day 27 – Your favorite place
- Aaaaapua. Oma huone on tietysti rakas, ja kesällä tykkään viettää tosi paljon aikaa kavereitten kanssa joenrannassa, siinä on kauppoja lähellä niin voi käydä ostamassa jätskiä tai muuta vastaavaa ja majoittautua nurmikolle hengaamaan : D Yksin taas tykkään lähteä läheiseen metsään seikkailemaan ♥

Ja tähänkin voisi periaatteessa vastata Lontoo mutta jooh.

~

Day 28 – Something that you miss
- Muuten minä en menneisyydestä kauheasti mitään, kun elämässäni on tällä hetkellä niin paljon ihania asioita, joita ennen ei ollut, mutta viime kesää - varsinkin loppupuolta - minulla on ikävä, sillä silloin tuli tehtyä niin paljon kaikkea kivaa ja oli ihanan huoletonta. Tiedän jo nyt, että ensi kesästä, että siitä ei tule samanlainen kun on niin hitosti kaikkea.

Lisäksi peruskouluajoista kaipaan sitä tietynlaista huolettomuutta, johon nykyään ei vain pysty (muuten peruskoulua en sitten kaipaakaan, haha).

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Huidon ilmaa

Kirjoitin juuri runon hyttysen tappamisesta nenäliinalla.

Ja kävin katsomassa äitini kanssa Vettä elefanteille. Se oli yllättävän hyvä. Ei Pattipojasta saa minun mielestäni komeaa millään, mutta kyllä se näytteli hemmetin paljon paremmin kuin Twilightissa.

Sano mitä sanot ei historia meitä opeta

Day 26 - Your fears
- Jonkinlainen korkeanpaikankammo minulla on aina ollut. Pienempänä pelkäsin oikeastaan vain siltoja (ehkä siihen sitten liittyi vesikammokin), mutta nykyään kaikki korkeat paikat pelottaa. Parin vuoden aikana minulle on myös kehittynyt ihan hillitön ötökkäkammo, esimerkiksi hämähäkit ja sääsket ovat ihan hirveitä, hrr. Hassua sinänsä, pienenä en pelännyt mitään hurjia huvipuistolaitteita ja leikin ötököillä vähän liikaakin, mutta nykyään olen ihan tajuttoman hermoheikko ja pelkään kaikkea. Pienenä pelkäsin uimista ja vettä jonkin verran, mutta siitä olen päässyt eroon.

Pimeää en sinänsä ole koskaan pelännyt, rupean vain helposti vainoharhaiseksi ja pelkään muuten vaan ihan turhia juttuja, varsinkin yöllä. Tuli on myös pelottavaa. Ja tietynlaisia sosiaalisia tilanteita kammoan, koska minusta aina tuntuu, että en keksi mitään sopivaa sanottavaa ja annan itsestäni täysin idiootin kuvan, kun en osaa sanoa niitä oikeita sanoja siihen tilanteeseen.

Ja juuri nyt minua pelottaa se, kuinka vähän aikaa kesälomaan on ja kuinka nopeasti aika menee.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

I've got my heavy heart to hold me down

Ää, olen kauhean pitkään ollut kirjoittamatta >: Pahoittelut siitä.

~

Day 25 – A first
- Koska minulla ei ole tähän esim. mitään yksittäistä kuvaa koneella, joka sopisi ja koska minulla on ehkä hieman tylsää, teen niin, että listaan tähän aakkosjärjestyksessä kaikkia eri ensimmäisiä kertoja asioita. Öö, selitinpäs hassusti mutta ehkä tajuatte ^^

Ensimmäinen...

... ammattihaave - ala-asteikäisenä halusin pitkään eläinlääkäriksi, mutta loppujen lopuksi muutin mieleni, koska olen aika sukka bilsassa ja kielet on tuhat kertaa kivempia.
... blogi - Yahoossa oli joskus joku 360-blogipalvelu, ja joskus ala-asteella minulla oli tunnus siellä ja jotain sinne kirjoittelinkin.
... koulu - olin koko peruskoulun eli yhdeksän vuotta samassa koulussa, joten viime syksynä oli ihan hiton outoa aloittaa lukio.
... lempibändi - joskus ala-asteella jollain tavalla fanitin Sunrise Avenueta, mutta ensimmäinen bändi, jolle menetin sydämeni ihan totaalisesti, oli Fall Out Boy joskus seiskaluokalla, kun kuulin Thnks fr th mmrs:n ja rakastuin. Olin ehkä pari vuotta ihan liian fanaattinen ja pakkomielteinen ja en paljon muuta kuunnellutkaan. Jossain vaiheessa The Beatles sitten meni ohi suosikkina, mutta kyllä FOBia vieläkin tulee kuunneltua.
... paras ystävä - joskus aikaisemmin jo oli jotain epämääräisiä 'parhaita kavereita' jotka vaihtelivat suht usein, mutta ensimmäiseen ihan parhaaseen ystävään tutustuin neljännellä luokalla, vaikka olimme jo kolmannesta asti olleet samalla luokalla. Nykyään minulla on toinen paras ystävä, mutta ollaan me vieläkin väleissä, vaikkei kovin usein nähdäkään, kun pyöritään ihan eri piireissä ja ollaan eri kouluissa.
... suudelma - viime kesänä nykyisen poikaystäväni kanssa.
... ulkomaanmatka - muistaakseni joskus parivuotiaana laivalla Tukholmassa.

Ärr, nyt en keksi enempää. Jei.

~

Hih, Panic! at the Disco -paitani tuli eilen postissa ja Turn off the lights on ihan mieletön biisi. Ja olen aika leija ja tyytyväinen itseeni, viime jakson arvosanat tuli tänään Wilmaan ja sain nostettua historian kymppiin ♥

lauantai 9. huhtikuuta 2011

A penny for your thoughts but a dollar for the insides, oh a fortune for your disaster

Day 24 – Something that makes you cry
- Voisin sanoa että nykyään vähän kaikki, olen aina ollut tosi herkkä ja tietynlaisissa tilanteissa alan itkeä ihan hemmetin helposti, mutta nykyään sitä käy ihan liian usein. Plää en nyt jaksa miettiä mitään yksittäistä syytä, mikä saa itkemään... I'm boring, I know.

~

Olen aika onnellinen ja iloinen ja kaikkea juuri nyt. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet ihan liian ihania.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Scary monsters and super creeps

Day 21 – Another moment
- Nää on vaikeita. Meinasin saada ihan ylityhmän idean tähän katsellessani kuvia koneelta, mutta päädyin sitten tähän:


Yksinkertaisesti: tuolla hetkellä menetin sydämeni Oscar Wildelle ihan kunnolla ♥
(tuo on siis sen hauta Pariisissa)

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Sing once again with me

Day 20 – This month
- Olin rupeamassa selittämään siitä, että maaliskuut ovat nykyään aina niin kiireisiä mutta hitto vie, nythän on jo huhtikuu. Hahaa.

No sanotaan nyt sitten vaikka, että onneksi ei enää niin kiireinen ja täynnä kaikkea kuin maaliskuu. Vaikka toisaalta se oli kiva, että tuli jopa tehtyä jotain, enkä vain istunut kotona. Mutta toisaalta, tähän aikaan, kun kevät alkaa, jaksan muutenkin lähteä jopa joskus jonnekin ja tehdä jotain, joten on kivaa kun on aikaa. Sekavaako?

Harvemmin osaan iloita näin paljon keväästä kun silloin tuppaa masentamaan, mutta on se kyllä kivaa kun talvi alkaa olla vihdoin ohi ja pääsen ajelemaan Crescentilläni (polkupyörä, minulla on toinenkin pyörä mutta alkutalvesta sain about 60-luvulta olevan Crescent-pyörän, jolla en ole vielä päässyt ajelemaan) ympäriinsä, jei.

~

Ja vapaapäivät koeviikolla ovat jotain niin ihanaa.

Ja Jumalat juhlivat öisin (by Donna Tartt) on ihan mieletön kirja.

Ja järkytyin Nälkäpelin elokuvaversion näyttelijävalinnoista. Katniss oli ihan jees, mutta Peeta ja Gale, eieieieieieiei.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Best of us can find happiness in misery

Day 18 – Your favorite birthday
- No apua. En nyt niitä lapsuuden synttäreitä enää oikein muista, ja muutenkin, en minä muista semmosia synttäreitä, jotka eivät nyt olisi olleet kivat. Viimeksi oli  ainakin kivaa olla katsomassa parin kaverin ja poikaystävän kanssa Potteria (sen ensi-ilta sattui juuri synttäreikseni) ♥

~

Jos en ole tätä aikaisemmin sanonut (ainakin olen ajatellut miljoona ja viisi kertaa), niin minä vihaan busseja. Okei, onhan ne kivoja kun niillä pääsee paikasta toiseen, mutta lsjagiuhtrghrdtöl hrr. Se myöhästely ja tulemattajättäminen on välillä rasittavaa, varsinkin jos vaikka sattuu olla koeviikko ja ei oikein olisi varaa olla myöhässä.

Enää viikko niin voin taas pyöräillä. Kunhan olisi vain hyvä sää.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Nothing's gonna blow me away

Day 17 – Your favorite memory
- Ää no en minä osaa vain yhtä sanoa........... Liikaa kaikkea ♥

~

Aprillipäivä on jotenkin aina ärsyttänyt minua, en tiedä yhtään miksi, enkä tajua mitä ideaa siinä on. Vaikkakin se Kouvolan sanomien pila oli ihan hauska.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

I liked it better when you had no heart

Day 16 – Your favourite movies

- Äbbäbbäbäää. Saa nähdä monta näitäkin tähän tulee.

Kuninkaan Puhe - Colin Firth on ihana (voi luoja minulla on joku pakkomielle kiroileviin britteihin mutta se shit shit shit shit -kohta oli vaan jotain niin.. ooh), historiallinen Englanti kiehtoo, ja muutenkin elokuva oli vaan ihan mahtava. Sekin oli kivaa, ettei se ollut täynnä sellaista ihmissuhdedraamaa tai vastaavaa, mitä elokuvat yleensä ovat, vaan keskittyi ihan muihin juttuihin. Ja Kuninkaan Puheessa on ihan liian monta muutakin mahtavaa näyttelijää kuin Colin. Helena Bonham-Carter, Timothy Spall, Jennifer Ehle, Michael Gambon...

Inception
- Elokuvan idea on todella nerokas (musta tuntuu että mä olen nerokas-sanan aikamoinen suurkuluttaja, hahaa), ja juonesta ja toteutuksesta tykkään. Inceptionissa on vain sitä jotain, siitä saa jotain uutta irti joka katselukerralla, siinä on niin paljon kaikkea. Niin, ja Tom Hardy (kuolen sille äänelle aina ♥) ja Joseph Gordon-Lewitt ovat aika ihania. Ja voiko joku väittää, että Eamesin ja Arthurin välillä ei muka olisi mitään? "You shouldn't be afraid to dream a little bigger, darling."

Herttuatar - Yksi niistä harvoista elokuvista, jotka ovat saaneet minut itkemään ihan kunnolla. Siitä on kyllä aikaa, kun tämän viimeksi katsoin, mutta nyyh. Tarina on tosi koskettava ja kävi Georgianaa ihan älyttömästi sääliksi, kaikkea se joutuikin kestämään...

Corpse Bride - Tim Burtonin leffat ovat muutkin tosi hyviä, mutta tämä on varmaan se oma lempparini. Isäni jaksaa aina kuittailla, että jotain piirrettyjäkö sinä taas katsot, mutta kun. Burton on hieno mies ♥

Sherlock Holmes - Se uudehko, missä on Robert Downey Jr (♥), siis. Apua, en minä osaa perustella tätä mitenkään, ehkä se on taas se Lontoo :'D Ja muutenkin hyvä leffa.

Disneyn piirretyistä tykkään myös ihan kauheasti, mutta niistä en yhtä suosikkia osaa sanoa.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Won't let them tear us apart

Day 15 – Your day
- Koulussa oli aika normaalia, semmoista niin kuin aina, ei mitään ihmeellistä (paitsi että hissan tunti meni aikamoisessa nauruhysteriassa ja muutenkin olin koko ajan yllättävän hyvällä tuulella). Iltapäivällä poikaystäväni tuli meille ja yhdessä vaiheessa rupesin vain itkettämään ihan tajuttomasti (se aika kuusta </3), ja hämmensin poikaparan ihan totaalisesti vollottaessani, nauraessani sille, pyydellessäni anteeksí ja vakuutellessani, että kaikki on oikeasti hyvin eikä minulla ole mitään syytä miksi itken.
(Ja nyt olen aika aaw tuitui ♥)

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

You're crying out loud that you're a London boy

Day 14 – Somewhere you’ve always wanted to go
- Ainoa sellainen paikka, jonne pääsemisestä olen aina unelmoinut, on Lontoo. Ja sinne pääsinkin viime kesänä ekan kerran ja ensi kesänä uudestaan ♥
Eikä mikään muu paikka ole onnistunut varastamaan sydäntäni samalla tavalla.

Bright lights, Soho, Wardour street
You hope you make friends with the guys that you meet
Somebody shows you round
Now you've met the London boys
Things seem good again, someone cares about you 

(David Bowie - The London Boys)

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Muutetaan maailmaa ennen kuin se katoaa

Day 13 – This week
- AOhjgföodhbjidfbgjödjocgjbfpog. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, oliko alkuviikko kiva vai tyhmä vai ei kumpaakaan vai mitä ihmettä, sillä tämä loppuviikko on ollut taas niin hämärä.

~
Ehkä ensimmäisen kerran elämässäni ihan oikeasti haluaisin itkeä kunnolla. Eilisillasta asti semmoinen ihme tunteettomuus ja turtuus, asiat velloo päässä ja tiedän, että saisin tämän ahdistuksen ja ihan kamalan tunteen pois, jos vain saisin itkettyä oikein kunnolla. On niin vaikeaa pitää itsensä kasassa ja kunnossa, ja sitten olen vielä ihan älyttömän huolissani eräästä ihmisestä.

Ensi kesän riparilaisten paimennus tänään aamulla sentään meni ihan kivasti.

torstai 24. maaliskuuta 2011

One day it'll all just end, oh

Voi herranjumalaaaaaa-aaa torssssstaivitutusssssssssssssssss.

Tällä kertaa tiedän kylläkin syyn tähän - tai no oikeestaan niitä on kaksi. Mutta en jaksa sanoa kummastakaan mitään kenellekään sillä toisesta syystä minun vain lähinnä pitäisi ehkä loukkaantua tai jotain, mutta ei ahdistua itse, sillä mä en ole voinut vaikuttaa siihen mitenkään ja muutenkin se on vähän turhaa, (ja tämän lauseen lopun sensuroin, koska vituttaa). Ja toisen syy on vähän liiankin aiheellinen, mutta ei kukaan muu tuosta nyt voi ahdistua tällä tavalla juuri nyt kuin minä. Hrhrhrhrr.

Minua kyllä ahdistaa nykyään kaikki ihan liikaa, kunhan ne paniikkikohtaukset pysyisivät poissa. Sitten ehkä pysyn järjissäni. Ja kynsinauhoja olen jyrsinyt parin viikon aikana normaalia enemmän, en minä oikeastaan asioita stressaa (siitä se yleensä johtuu), mutta muuten vaan kaikki kusee.

~

Day 12 – What’s in your bag
- Hmm no riippuu vähän laukusta, mutta nenäliinoja löytyy kaikista aina. Ja yleensä lompakko ja avaimet (kännykkää pidän jos vain mahdollista housujen tai hupparin taskussa). Meikkejä harvemmin tulee roudailtua mukana missään, paitsi puuteri saattaa välillä olla mukana. Kyniäkin yritän muistaa laukuissa pitää siltä varalta, että niitä sattuu tarvitsemaan.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Kevät tulee?

Day 11 – What you wore today
- Vähän sinänsä hassua vastata tähän aikaan päivästä tähän kysymykseen (mitä päälläsi oli tänään), mutta antaa olla.

Siniset pillifarkut, pinkkiharmaavalkoiset villasukat (synttärilahja poikaystävältä ♥ hänen äitinsä kyllä teki nämä..), seurakunnan huppari (vetoketjuton musta, selässä kalakuvio), alla kai pinkki toppi. + Alusvaatteet.

~

Kuuntelen jotain tosi randomia espanjalaista bändiä, nappasin Spotifyn etusivulta tämän, sillä levynkansi näytti hauskalta.

Sää ulkona on tosi piristävä (vaikka voisi olla yhtä lämmin kuin eilen) ja tekisi mieli kirjoittaa runoja. Ehkä. Läksytkin kyllä pitäisi tehdä, kun en illalla ehdi.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

I've got a soul but I'm not a soldier

Day 10 – Your siblings
- Minulla on yksi pikkuveli, joka on minua viisi vuotta nuorempi. Vaikka aika usein kinataan ja ärsyynnytään toisiimme, ollaan todella läheisiä ja liittoudutaan aina vanhempiamme vastaan ja valitetaan heistä salaa ja juonitaan kaikkea ja valitetaan kaikesta jännästä. Lisäksi meillä on ihan älyttömän tyhmiä insideläppiä :'D


~

Whii, kuten ehkä joku tarkkasilmäinen (huomaa sarkasmi) on saattanut huomata, leikittelin vähän blogin ulkoasulla, jonka lisäksi tappelin Gimpin kanssa ikuisuuden tuon otsikkokuvan takia. Murr, kumitusnappi ja läpinäkyvyys eivät millään suostuneet toimia normaalisti. Mutta kyllä se siitä sitten onnistui.

(Ystäväni linkitti minulle juuri aivan ihanat korvakorut. Haluan nämä!)

Muutenkin tällä hetkellä - itse asiassa on koko päivän - tuntuu siltä, että ehkä minä kuitenkin onnistun asioissa ja selviän kutakuinkin ehjänä nämä muutamat viikot. Meinasin aluksi sanoa, että ehkä selviän elämästä hengissä, mutta sitä tuskin tulen tekemään, hah.

Lisäksi matematikka, varsinkin geometria, on ihan älyttömän tyhmää, sekä tee piristää ihan kauheasti. Nordqvistin Nippon Green ♥
Ja huomenna alkaa EA1-kurssi, hui.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Lasihelmiä

Pahoittelen, on tässä välissä ollut hieman taukoa, kun olin viikonlopun iskoleirillä ja muutenkin ollut vähän kaikkea...


Day 09 – Your beliefs
- Hmm. Uskon Jumalaan (vaikkakin joskus minulla on tapana heittäytyä hieman agnostikoksi, mutta aika harvoin nykyään), ja osaan olla todella taikauskoinen. Joskus saatan myös ehkä uskoa paranormaaleihin asioihin.

~

Iskoleirillä oli ihan mahtavaa, vaikka nyt väsyttääkin... : D Koeviikkoa kai pitäisi stressata kun se alkaa ensi viikolla, mutta juuri nyt en vaan jaksa stressata koulua, kohta se todennäköisesti kostautuu kun en oikein jaksa kouluhommia tehdä.

Sitä kyllä stressaan, että tällä viikolla saadaan kirjeet, että kuka pääsee millekin riparille isoseksi, jos nyt edes pääseen. Sillä minua pelottaa, että jos mokasinkin viime kesänä isosena jotakin, ja tänä vuonna en pääsekään. Ja sitäkin, että mille leirille pääsen jos pääsen, sillä kesä on ihan liian lyhyt ja naurettavaa kyllä, stressaan kesää jo nyt. Hohhoijjaa.

Olen lisäksi viimein saanut päätettyä FinFanFunin PotterWrimoon aiheen. Olen jo vähän aikaa pyöritellyt päässäni Fleur/Remusta, mutta perjantaina sitten keksin juonen perusidean siihen. Jei.

Se on lisäksi aika hassua, kuinka herkkä oikeasti osaan olla. Eihän se tietenkään riitä, että itken kaikelle mahdolliselle paskalle ja pieleen menneen asian takia, vaan että itken ihan vaan onnesta tai jotain kauhean usein. Kiva sitten selitellä ihmisille, miksi ihmeessä minä oikein vollotan.

Enhän minä sille minkään voi, että minulle sanottiin tänään yksi ihanimmista asioista, mitä olen koskaan kuullut.

(Tällä merkinnällä on muuten ihan hitosti noita tageja. Näin btw.)

torstai 17. maaliskuuta 2011

You and I both got the guns, when you shoot I think I'm done

Vaikka minä kuinka yritän joustaa asioita ja muuttaa suunnitelmiani niin, että asiat onnistuisivat, minun on näköjään turha odottaa, että muut tekisivät samoin. Ei sillä ole mitään väliä, miltä minusta tuntuu.

Joo, siitä vaan, pilataan kaikki yhdessä muutenkin jo niin paskaa päivääni vielä vähän lisää, ihan vitun sama.

(Huomenna taas olen kuin mitään ei olisi tapahtunut.)

Torstaivitutukset, welcome back ♥
Olikin jo ikävä teitä... (not)

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Moments

Day 08 – A moment
(apua kun tätä kuvaa oli vaikea valita, kun en ihan mitä tahansa kuvaa omista tiedostoistani viitsisi laittaa..)













Starbucks ♥
Berliinistä tämä kuva, kävin Starbucksissa ensimmäisen kerran Lontoossa ja ihastuin siihen paikkaan... Äiti aina jaksaa ihmetellä, että miten mie voin tykätä amerikkalaisesta kahvilaketjusta kun olen niin pesunkestävä britti :--D Mutta kun niitä on niin monessa maassa ja en tiiä. Suunnittelin, että ensi kesänä ostaisin Lontoosta itselleni tuollaisen Starbucks-mukin, kun niitäkin myydään : D

Ja muuten, söin Berliinissä Starbucksissa sellaista suklaa-tryffelikakkua ja en ole varmaan ikinä syönyt missään aikaisemmin mitään niin ihanaa leivonnaista. Ei luoja se oli niin hyvääääää.

maanantai 14. maaliskuuta 2011

Let the sun rain down on me

Day 07 – Your best friend
- Aika sopivasti tämä, sillä parhaalla ystävälläni (tai hmm, toisella niistä) on huomenna synttärit ♥
Ennen minulla on oikeastaan ollut aina selkeästi se yksi paras ystävä (nelosluokasta johonkin seiskaluokan alkuun yksi, sitten siitä eteenpäin yksi), mutta nykyään en kahdesta ihanasta ihmisestä osaa sanoa, että kumpi heistä nyt on "parempi ystävä". Tämän toisen kanssa olen ollut kuin paita ja peppu siitä asti kun seitsemännellä luokalla hän tuli samaan kouluun kuin minä ja tutustuimme paremmin. Toiseen taas tutustuin tämän toisen parhaan kaverini kautta, ja meistä on vajaan kahden vuoden aikana tullut ihan hemmetin läheisiä myös.
  Aika paljon vietetäänkin aikaa kolmestaan. Ihania tyttöjä molemmat ♥

~

Vaikka minusta aika päinvastaiselta vähän aikaa tuntuikin, niin on elämä aika ihanaa.