Kuka minä olen odottamaan ihmisiltä kykyä ottaa muut, esim. minut, huomioon, kun en näköjään kaikkien tärkeidenkään ihmisten kohdalla pysty siihen itse?
(Juuri ärsyynnyin blogimerkinnöistäni, joista en itsekään jälkeen päin ymmärrä, mistä asiasta/tilanteesta olen puhunut. Ja nyt teen sen taas. Anteeksi.)
Tavallaan asiat ovat paremmin kuin pitkään aikaan, mutta kuitenkin jotain puuttuu, joku minussa on muuttunut ja tekee asiat vaikeiksi. Tuntuu, kuin en enää tietyissä tilanteissa osaisi olla oma itseni, joudun yrittämään aivan kauheasti ollakseni sitä ja siltikin jokin puuttuu. Olen aina ollut huono löytämään tilanteeseen juuri sopivia sanoja sanottavaksi, mutta nyt se tuntuu toisinaan aivan mahdottomalta.
En haluaisi tämän olevan näin negatiivissävytteinen merkintä, mutta tuo pohdinta nyt sai vähän semmoisen sävyn.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi sinua :C ei kaikkia kirjoituksia tarvitse edes itse ymmärtää. joskus sekavienkin asioiden kirjoittaminen ja niiden katsominen auttaa (niin kuin minun tämänpäiväiseni).
VastaaPoistaMm, tottahan se on, että kyllä se helpottaa oloa kuitenkin : )
VastaaPoista