En hetkeen osannut tehdä muuta kuin tuijottaa lamaantuneena eteeni, kun iPodini jumiuduttuaan päätti poistaa kaikki ne yli tuhat kappaletta, jotka minulla siellä oli. Puolet niistä olivat sellaisia, joita minulla ei ole tällä uudella koneellani. Osan saan ladattua levyiltäni ja kännykästäni takaisin, mutta osaa en. Olen aina silloin tällöin miettinyt, kuinka kamalaa se olisi, kun kaikki biisit häviäisivät ja nyt niin sitten kävi. Tekisi mieli itkeä, mutta itkukiintiöni on kai tälle päivälle jo täynnä.
Lisäksi olen jo vähän aikaa tiedostanut sen, että olen tahtomattani etääntynyt kahdesta minulle ennen todella rakkaasta ihmisestä ihan liikaa ja toisesta voin vain syyttää itseäni. Toisen kanssa se tapahtui aikoja sitten, se on tapahtunut vähitellen ja tarpeen vaatiessa asiat kyllä voivat hetken olla kuin ennen. Toisen minä taisin itse unohtaa väärällä hetkellä ja nykyään tuntuu, ettei hän halua puhua minulle, vaikka yrittäisin.
Muuten minulla menee ihan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti