Aikaisemmin suunnittelin, että seuraava postaukseni tulee olemaan jokin Potterhehkutusihkutusfanituspostaus, mutta vähän sellainen tunne, etten pysty siihen. Tai siis.
Juuri nyt tuntuu taas siltä, että kaikki ehkä järjestyykin jos vain jaksan olla kärsivällinen, odottaa ja katsoa. Se on vain ollut minulle aina niin vaikeaa. Olen aina sanonut olevani todella kärsimätön ihminen, mutta lähiaikoina olen vasta kunnolla tajunnut, kuinka valitettavan totta se onkaan. Se yhdistettynä siihen, että suutun/loukkaannun äärimmäisen helposti ja saatan sanoa jotakin vähän harkitsematonta, on toisinaan aika tuhoisaa. Ainakin itselleni, itseäni minä sillä taidan vain satuttaa. Ja sen tajuaminen satuttaa lisää.
Yhtä asiaa lukuunottamatta minulla on sellainen tunne, että osaan vihdoin hallita asioita ja jokin saattaa jopa mennä suunnitelmieni mukaan, eikä välttämättä edes sadan mutkan kautta. Jos vain jaksan odottaa, niin kaikki on hyvin. Toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti