Kaikkien blogit tuntuvat vähän kuolleen kesän ajaksi, en kyllä ihmettele sitä. Minä silti täällä höpisen juttuja, jotka tuskin kiinnostavat ketään muita kuin itseäni.
Vaikka tunnen itseni taas aivan mielettömän epävarmaksi ja en oikein tiedä, miten minun pitäisi asennoitua asioihin, olen samalla edelleen kokonaisvaltaisesti onnellisempi kuin aikoihin.
Olen miettinyt asioita (lähinnä itseäni, luonnettani ja ajatusmaailmaani) todella paljon ja päädyin taas erääseen päätökseen - joka tällä kertaa luultavasti toimii paremmin kuin ennen - mietittyäni vastausta pariin asiaan, jotka ovat ahdistaneet minua. Tunnen helpotusta.
Tämä minun löpinäni tuskin kertoo kenellekään yhtään mitään, että mistä minä oikein puhun, mutta saa kysellä, saatan ehkä kertoakin tarkemmin.
Tänään oli riparilaisten konfirmaatio ja laulukierroksella muiden isosten kanssa oli hauskaa, se meni oikein kivasti. Ei ollut liian kuumakaan, onneksi välillä vähän sateli. Minulla on aika kova ikävä poikaystävääni (hän on nyt riparilla isosena. lähti seuraavana päivänä siitä kun minä tulin leiriltä), mutta onneksi näemme huomenna kun on vierailupäivä. Seuraavan kerran näemmekin sitten ensi viikolla sen jälkeen kun olen tullut Lontoosta.
Lisäksi sain pitkästä aikaa kirjoitettua jotakin: pari runoa englanniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti