Breathe in for luck, breathe in so deep

Kertokaa nyt joku.

Mikä näissä perjantai-illoissa ihan oikeasti on?

En oikein osaa päättää, yritetäänkö minua järjestelmällisesti saada hajalle, jotta voin lauantaina ahdistua siitä, kuinka vitun herkkä olen, vai onko tämä vain ihan tavallinen päivä, mutten vain osaa suhteuttaa asioita ja olla ylireagoimatta.

Milloinkohan viimeksi on ollut perjantai, jolloin en ole joutunut pettymään edes pienesti?

Olen ihan naurettava.

What am I supposed to think about wondering round inside out...?

Luulin, että olisin oppinut jo sen, että kun on huono päivä, ei pidä odottaa yhtään mitään positiivista. Petyn kuitenkin.

Luulin, että olisin jo viime talvena oppinut, että bussipysäkille lähdetään ajoissa, ettei tarvitse juosta/pikakävellä saappaissa, joissa on melkoiset korkeat korot ja vittuuntua.

Luulin, että jo vihdoin tajuaisin, että niihin kokeisiin on tarkoitus lukea. Enkun kuitenkin mielellään pitäisin kympissa, mutta tällä lukuinnolla no chance.

Kävin eilen poikaystäväni kanssa katsomassa Breaking Dawn 1:n ja se joiltain osin jopa menetteli. Päivä oli kiva siihen asti, että tein sen minkä melkein aina teen.

Olen vain liian väsynyt.