torstai 2. kesäkuuta 2011

Clap until your hands hurt

Hei ihmiset.

Juuri nyt olen erittäin hämmentynyt. Olen tottunut siihen, että eräs ihminen ei puhu minulle kuin sillon jos hänellä on jotain asiaa kahteen parhaaseen kaveriini liittyen, koska olen saanut sellaisen kuvan, ettei hän oikein pidä minusta - osittain tiedän syynkin siihen - ja vaikkei hän tiedä sitä, en minäkään hänestä. Mutta nyt.

Hän. Tuli. Juttelemaan. Minulle. Facebookissa. Ilmeisesti. Muuten. Vaan. Jännää jännää jännää jännää. (Eikä hän edes tainnut tajuta piilovittuiluani.)

En valita.
Ja kaikkia varmaan kiinnosti oikein erityisen paljon.

Ulkona on kiva sää, kävin eilen kaupungilla ja sain ostettua vihdoin uikkarit, vapaapäivät sekoittavat käsitykseni viikonpäivistä ja luulen koko ajan että tänään on lauantai, lauantaina olen menossa poikaystäväni isoveljen ylppäreihin ja minua hieman pelottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti