Just wait for today

Iltapäivä oli aika kamala, ensin ahdistuin siitä, kun piti hammaslääkäriin soittaa kun sinnekin pitäisi tarkastukseen mennä (en kauheasti tykkää soitella tuollaisiin paikkoihin), sitten ja ahdistus jotenkin kasautui ja olin todella lähellä paniikkikohtausta (edellisestä on vuosi aikaa mutta kammoan niitä vieläkin).

 

Sitten yritin lukea, kun pitäisi tämän jakson aikana koulua varten lukea kaksi kirjaa - Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma äidinkielen pakollista kurssia varten, Jane Austenin Ylpeys ja Ennakkoluulo englanniksi kirjallisuus- ja elokuvakurssia varten - mutta olo oli niin kamala etten esipuhetta pidemmälle päässyt ja päätin yrittää nukkua. Puoli tuntia makasin sängyssäni itkua pidätellen ja syötyäni sama taas. Sain itseni koottua ennen poikaystäväni puhelinsoittoa ja tuloa, ja nytkin on taas ihan hyvä fiilis.

Päädyin kuuntelemaan Hawthorne Heightsia ja ah, en muistanutkaan, että tämä on niin hyvä bändi ♥

Tavallaan minua taas turhauttaa se, kuinka usein itse olen niin masis ilman syytä tai ihan mitättömistä asioista, kun todella monella on asiat ihan oikeasti huonosti, paljon huonommin kuin minulle.

We get so complicated

Muistutus itselleni: Älä ikinä ajoita hillitöntä itkukohtausta sen ajaksi, kun pyöräilet hieman kovempaan tahtiin kotiin illalla ja olet hengästynyt ja sinulla on yskä. Opettele olemaan järkevä, ajattele. Jos oletat, että sinua ajatellaan, ajattele muita äläkä vain kuvittele tekeväsi niin.

En ihan oikeasti ymmärrä itseäni. Ennen kaikkeen vielä oli aina jokin suhteellisen järkevä syy, ainakin jokin selitys siihen, miksi käyttäydyin niin kuin käyttäydyin, tai miksi minusta tuntui miltä tuntui. Nyt masennun ilman syytä, itken ilman syytä tai asiasta jonka takia ei edes pitäisi itkeä, olen edelleen ihan vitun hankala ihminen ja liian monta kertaa lyhyen ajan sisällä olen suuttunut ilman syytä.

Eräs positiivinen (kai?) asia tästä kaikesta tuli mieleeni, kuitenkin. Olen tainnut kuitenkin olla taas kerran vainoharhainen, jos joku tässä on jotakin hajalle saamassa, se olen minä. Voin syyttää itseäni, vaikken pelkästään, niin ainakin osittain. Hah. Ja minä olen minäkin selityksen velkaa eräälle ihmiselle.

Ja tästä merkinnästä tuskin kukaan mitään ymmärtää, liian epämääräistä tajunnanvirtaa kaiketi. Tagit saattavat auttaa hieman.

Ja sain minä muuten vihdoin luokkakaveriltani lainaksi BFMV:n uusimman levyn lainaksi, piti saada se jo viime keväänä. Kyseiseltä levyltä otsikon lyriikat, yllätys sinänsä.

Baby, I want it bad

Jotain rajaa tähänkin?

Viimeisen viikon olen ollut niin hajalla, etten ole oikein osannut tehdä muuta kuin itkeä.

Nyt ehkä puolisen tuntia olen ollur niin onnellinen, että voisin itkeä.

A penny for your thoughts but a dollar for the insides, oh a fortune for your disaster

Day 24 – Something that makes you cry

- Voisin sanoa että nykyään vähän kaikki, olen aina ollut tosi herkkä ja tietynlaisissa tilanteissa alan itkeä ihan hemmetin helposti, mutta nykyään sitä käy ihan liian usein. Plää en nyt jaksa miettiä mitään yksittäistä syytä, mikä saa itkemään... I'm boring, I know.

~

Olen aika onnellinen ja iloinen ja kaikkea juuri nyt. Eilinen ja tämä päivä ovat olleet ihan liian ihania.

Won't let them tear us apart

Day 15 – Your day

- Koulussa oli aika normaalia, semmoista niin kuin aina, ei mitään ihmeellistä (paitsi että hissan tunti meni aikamoisessa nauruhysteriassa ja muutenkin olin koko ajan yllättävän hyvällä tuulella). Iltapäivällä poikaystäväni tuli meille ja yhdessä vaiheessa rupesin vain itkettämään ihan tajuttomasti (se aika kuusta </3), ja hämmensin poikaparan ihan totaalisesti vollottaessani, nauraessani sille, pyydellessäni anteeksí ja vakuutellessani, että kaikki on oikeasti hyvin eikä minulla ole mitään syytä miksi itken.

(Ja nyt olen aika aaw tuitui ♥)

Muutetaan maailmaa ennen kuin se katoaa

Day 13 – This week

- AOhjgföodhbjidfbgjödjocgjbfpog. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, oliko alkuviikko kiva vai tyhmä vai ei kumpaakaan vai mitä ihmettä, sillä tämä loppuviikko on ollut taas niin hämärä.

~

Ehkä ensimmäisen kerran elämässäni ihan oikeasti haluaisin itkeä kunnolla. Eilisillasta asti semmoinen ihme tunteettomuus ja turtuus, asiat velloo päässä ja tiedän, että saisin tämän ahdistuksen ja ihan kamalan tunteen pois, jos vain saisin itkettyä oikein kunnolla. On niin vaikeaa pitää itsensä kasassa ja kunnossa, ja sitten olen vielä ihan älyttömän huolissani eräästä ihmisestä.

Ensi kesän riparilaisten paimennus tänään aamulla sentään meni ihan kivasti.