So much more than I can take

Varoitus: epämääräinen ja toivottavasti pikainen fanitusavautuminen.

The Vampire Diariesin uusin jakso (S3E3 The End of the Affair). Neroutta. Täydellisyyttä. Minun on vaikea ymmärtää, että yhden tv-sarjan yhdestä jaksosta voi herätä tällaiset tuntemukset.

Tämä sarja oikeasti hakkaa ne vitun kirjat mennen tullen. Niissä viidessä sarjan kirjassa, jotka olen ehtinyt lukea, juoni ei koskaan onnistunut kehittymään läheskään yhtä koukuttavaksi (lähinnä kuviot alkoivat aiheuttaa epäuskoisuutta ja huvitusta) eivätkä hahmot ole niin moniulotteisia. 

Miten jaksan taas odotella yhden viikon? Muistan sen ajan, kun aloin TVD:tä katsomaan ja saatoin katsoa yhdellä koeviikolla neljäkin jaksoa päivässä saadakseni Amerikan tahdin kiinni. Nyt pitää odotella aina se viikko tai jos jotain random kiitospäivä- tai joulutaukoja tulee, niin enemmän ):

Rejoice, rejoice and fall to your knees

Minua ärsyttää aika älyttömästi hissan koe. Taas voin kyllä syyttää ihan itseäni, miksen viitsinyt lukea enemmän? Mutta kun. Kuvittelin kai, että osaan minä vähällä lukemisellakin ihan tarpeeksi, niin kuin aina joskus kävi. Enää en vain osaa. Historian arvosanani oli edellisessä kurssissa 10 ja nyt minusta tuntuu, että saan varmaan kasin tai seiskan, en tiedä onko niiden minun mokieni jälkeen mahiksia ysiäkään saada... Ja minä nyt olen vuoden päästä kirjoittamassa historian, niin ei esim. se seiska historiasta todistuksessa kauheasti siihen rohkaisisi.

Venäjän lukemiseen minulla ei ole vielä intoa, koska tuo hissa meni miten meni. Ai miten niin tässä on meneillään jokin kierre?

Muuten olen ihan älyttömän onnellinen ja iloinen. A love that should have lasted yearsin kirjoittaminen etenee jälleen (haluaisin luetuttaa tuon jollakin mutta se tarina on vielä niin kesken että en tiedä) ja se on ihanaa. Ja päätin, että kyllä minä NaNoWriMoon tuolla osallistun, tuli mitä tuli. Lisäksi kaikki - jos nyt koulua ei lasketa - on muutenkin mennyt aika hämmästyttävän putkeen. Teen ehkä virheen taas kerran nauttiessani tästä tunteesta täysin, kun päätän murehtivani taas vasta sitten, kun romahdan.

Mitä jos tämä tunne kestääkin?

We're all for one and all for the glory

Pakko jatkaa tuohon edelliseen liittyen vielä...

Oikeastaan, tämä on taas ainakin osittain ihan oma vikani. Otan aina sen asenteen, että en rupea turhaan valittamaan "kun eihän tässä mitään ongelmaa ole", mutta sitten kun kaikki asiat patoutuvat, en enää kestä. En minä varmaan ikinä opi puhumaan silloin kun pitäisi ja olemaan hiljaa silloin kun pitäisi, mutta ainakin myöntäisin itselleni, että nyt pitäisi tehdä jotakin eikä esittää vahvaa.

Jonain päivänä kun käy taas näin, ihan oikeasti pilaan kaiken. Toivon, että en. Mutta.

But I'm better with a pen

Tämä ei ole reilua.

Miks aina käy näin? Ensin kaikki on paremmin kuin olisin osannut kuvitella, yhtäkkiä kaikki murtuukin - tai ehkä teen sen vain itse, tietenkin kaikki on minun syytäni.

Yksi, pieni asia, niin oloni parantuisi heti, tämä päivä ei olisikaan niin totaalisen kamala. Petyn taas, kun odotan, että se tapahtuisi.

What do you have in your mind?

Tietysti innostun tällaisia tekemään kun olisi paljon muutakin tekemistä (= pitäisi kai jotain syödä ennen harkkoja, harkat, läksyt). Sinin leffablogista tämän nappasin. En nyt jaksa kuvia elokuvien kansista/tms. etsiä, olen laiskimus jee.

Elokuva, jonka olet nähnyt useamman kuin 10 kertaa.

  - Pari ekaa Harry Potteria.

Elokuva, jonka olet nähnyt useamman kerran elokuvateattereissa.
  - Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi (whii alkoipas Potterpainotteisesti)

Näyttelijä, jonka elokuvan menisit katsomaan, oli leffa kuinka sukka tahansa.
  - Helena Bonham-Carter

Näyttelijä, joka puolestaan ei saa sinua katsomaan elokuvaa.
  - Aika montakin sellaista, semiharvoin jonkun näyttelijän takia menen elokuvaa katsomaan.

Elokuva, jonka osaat alusta loppuun ulkoa.
  - Inception

Elokuva, jota mielelläsi lainaat.
  - Hmm, en kyllä yhtään tiedä kun ei oikeestaan samaa leffaa useempaan kertaan kirjastosta tai keneltäkään : D Jos tykkään ja haluan joskus nähdä uudestaan, ostan itse.

Elokuva, jota aina suosittelet kaikille.
  - Herttuatar

Elokuva, joka saa sinut aina nauramaan.
  - Montakin sellaista.

Elokuva, joka saa sinut aina itkemään.
  - Ää en tiedä onko sellaista leffaa, jonka nähdessä olisin aina itkenyt D: Nykyään ehkä Potterit koska nostalgia.

Myötähäpeällisin elokuva.
  - Wolfman (se uusi versio, olisiko nyt vuodelta 2010)

Elokuva, joka saa sinut nostalgisoimaan.
  - Kaikki Disneyn piirretyt (ja Potterit).

Viimeisin elokuvateattereissa nähty elokuva.
  - Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset 2. Tänä vuonna on tullut käytyä elokuvissa aika vähän.

Ensimmäinen elokuvissa nähty raina.
  - En ole varma onko se eka, mutta ensimmäinen muistikuva elokuvissa käymisestä on jompikumpi niistä Pokemonelokuvista isäni kanssa.

Suosikki genresi elokuvissa.
  - Öm varmaan draama.

Elokuva, jonka katsomista kadut.
  - Wolfman tähänkin.

Pelottavin/ahdistavin näkemäsi elokuva.
  - Noiduttu Sydän (Angel Heart)

Elokuvahahmo, johon samastut.
  - Apua. Liikaa, jokaisessa leffassa tulee kyllä johonkin hahmoon samaistuttua.

Omistamiesi DVD:eiden lukumäärä.  - Nopeasti kävin laskemassa: 41

Viimeisin ostamasi elokuva.
  - Harry Potter ja Kuoleman Varjelukset 1

Viimeisin näkemäsi elokuva.
  - Paluu Tulevaisuuteen 3. Ihan mahtava leffasarja.

Viisi elokuvaa, joista et ikinä luopuisi.

   - Inception, Moulin Rouge, Corpse Bride, Naapurini Totoro, Harry Potter ja Azkabanin vanki

Scarlet boots, the kiss of death

Ennen minua pelotti ihmisistä erilleen kasvaminen, mutta ei sekään ole kivaa, kun joudun katsomaan sitä vierestä, kun se tapahtuu kahdelle minulle rakkaalle ihmiselle.

Tänään ei ole todellakaan ole ollut hyvä päivä. Miten kaikki voikin kaikki mennä niin järjestelmällisesti pieleen? Onneksi huomenna varmaan jaksan nauraa asialle.

Sain tänään aloitettua operaationi saada lähiaikoina - hyvä on, suunnilleen viimeisen puolen vuoden aikana - kirjahyllyyni (tai yöpöydälle kun kirjahyllyyn ei mahdu) kerääntyneet kirjat luetuksi. Niitä on aika paljon. Päätin aloittaa Daphne du Maurierin Serkkuni Raakelilla. Kirjailijan toinen kirja Rebekka oli aivan mieletön, joten kovat odotukset tästäkin on. Ja hyvältä vaikuttaa.

Damdidam

Eilen, pitkä ja aika epätoivoiseksi ja pakkomielteiseksi muuttunut odotus loppui. Pääsin sisään Pottermoreen.

Ja olen vieläkin shokissa ja identiteettikriisi iskee hetkittäin: minua ei lajiteltu Korpinkynteen, siihen tupaan johon olen aina kokenut kuuluvani ja johon olin aivan varma, että päätyisin. Olenkin luihuinen.

Okei, myönnän, että tuvista se on toiseksi suosikkini ja sinne minä sata kertaa mieluummin kuulun kuin Rohkelikkoon tai Puuskupuhiin. Sinänsä hassua, kuinka lopulliselta tämä lajittelu nyt tuntuu, mutta kun se lajittelu on Rown itse kehittelemä niin pakkohan sen on pitää paikkansa. Yhyy.

Ai miten niin suhtautumiseni kaikkeen Harry Potteriin liittyvään on melko pakkomielteistä ja fanaattista?