Sunday again

Olen edelleen aika lahjakkaasti pihalla näistä Bloggerin ulkoasutsydeemeistä, mutta ehkä minä joskus jotain jostain tajuan.

Olen kai onnistunut saamaan itseni kipeäksi taas (pari viikkoa ollut semiflunssailen olo ja eilen olin kaverini kanssa pulkkamäessä ♥), nyyh. Joudun tänään tanssitunnin skippaamaan... Olisi kuitenkin kiva parantua ensi viikon aikana, että sitten hiihtolomalla olisin terve, kun olen menossa Berliiniin.

Minulla on taas ollut meneillään joku klassikkokirjaputki tai joku vastaava. Dorian Gray on edelleen kesken (se on ihana kirja mutta en vaan edisty siinä), Teleny oli yhtä aikaa outo ja häiriintynyt ja koukuttava ja hyvä, Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu lähti mukaani kirjastosta viimeksi kun siellä kävin, ja seuraavan kerran kun kirjastoon eksyn, ajattelin lainata Donna Tarttin Vain jumalat juhlivat öisin, kun sitä on niin paljon kehuttu ja se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ja vähän aikaa sitten luin Romeon ja Julian (vihdoin) ja Hamletin aloitin, mutta jätin kesken kun oli liikaa muutakin luettavaa. Jules Vernen Maailman ympäri 80 päivässä odottelee kirjahyllyssä lukemista ja Edgar Allan Poen Kootut kertomukset voisin loputkin lukea joskus. Ja Sieppari ruispellossa houkuttelisi, jos vaikka nyt toisella lukukerralla saisin siitä vähän enemmän irti. Ja Anne Brontën Agnesin luen sitten joskus kun saan sen äidiltä takaisin.

Time goes fast

Penkkarit olivat tänään (ja oli hauskaa, koulussa oli kaikkea jännää) ja hieman ahdistaa se, että itselläni ne ovat kahden vuoden päässä edessä ja vanhojen tanssitkin vuoden päästä. Niin pian. Miten aika on voinut mennä näin nopeasti?

Sunnuntait

Pitäisi vissiin jaksaa imuroida ennen tanssitunnille lähtemistä (eli ennen puolta), mutta en jaksa ja tapani mukaan siis keksin jotain jännää viivyttelytekemistä, eli kirjoitan tänne. Jes.

Tajusin tänään aamupäivällä - tai ehkä se oli iltapäivällä, en muista enää, mutta ihan sama - yhden jännän jutun. Ennen aina kaikkina ns. juhlapäivinä (uusivuosi, ystävänpäivä, juhannus, vappu tms.) oli jotenkin olevinaan ihan kauhean iso merkitys ja niitä piti suunnitella ikuisuus etukäteen ja olisi ollut ihan kauhea maailmanloppu ja koko juttu menisi pilalle, jos vaikkapa kahta päivää ennen uudenvuodenaattoa minulla ei olisi mitään hajua, mitä aion silloin tehdä. Mutta nykyään asia ei tosiaankaan ole niin, viime uutenavuotena mulla ei kahta päivää ennen ollut mitään tietoa uudenvuodensuunnitelmista, mutta tosi kiva uusivuosi minulla silti oli :--D Ja huomenna on ystävänpäivä, kyllä minä muutamalle kaverille olen kortit tehnyt, mutta en minä sitä sen kummemmin jaksa juhlistaa. Poikaystäväni on ihan muuten vaan tulossa meille ja koulussa kortit ihmisille annan, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.

 Ehkä minusta on vaan tullut tosi tylsä ihminen.

Tai sitten en enää ota liikaa paineita asioista ja osaan ottaa rennosti, sillä kyllä ne asiat jotenkin hoituu, vaikka en panikoisikaan kaikkien asioiden takia koko ajan, esimerkiksi että jäänkö minä ihan yksin ilman mitään seuraa silloin ja silloin tai jotain vastaavaa. Ehkä minä sitten joskus opin myös olemaan ajattelematta liikaa sitä, mitä muut minusta ajattelevat ja olemaan panikoimatta ja masentumatta yhdestä vähän ilkeämmänpuoleisesta sanasta.

Ehkä voisin kuitenkin nyt yrittää imuroida :'D

Lyhyt ja random

On se jännä, että vajaan puolen tunnin päiväunien ja toisen puolen tunnin koomaaminen piristää kummasti, enää ei vituta yhtään :--)

Tuo lumentulo voisi kyllä riittää, ja vaikka voisi alkaa lumet sulaakin. Kiitos.

Ja mulla soi taas kerran Panic! at the Discon (itken verta kun en saa tageihin laitettua sitä huutomerkillä, P!ATD on nimenomaan huutomerkillä eikä ilman, murr) The Ballad of Mona Lisa, ja blogin nimikin tulee kyseisestä biisistä.

Tänään oli vika päivä koeviikkoa, huomenna taas paluu tavalliseen koulunkäyntyiin, nyyh. Tykkään koeviikoista ♥

A love that should have lasted years

En edelleenkään tiedä, lukeeko näitä kukaan, mutta kirjoittelenpas tänne silti, hah.

Olen nyt viime joulukuusta (vikasta koulupäivästä ennen joululomaa, tarkemmin sanottuna) kirjoittanut yhtä originaalitekstiä, johon sain idean alun perin luettuani Eva Dozzin Vihaan sinua, John Lennon (siitä kirjasta voisin joskus jotain selittää, kun mulla on niin hiton ristiriitaiset tuntemukset sitä kohtaan) -kirjan. Aluksi sen piti vaan olla jotain randomhömppää Lontooseen muuttavasta suomalaistytöstä, joka vähitellen rakastuu lontoolaispoikaan ja se on se perusjuoni edelleenkin, mutta se juttu vähän "lähti käsistä". Tuosta tuli joku mun ikuisuusprojekti, ei siksi ettei se edistyisi, vaan siksi, että tuo tarina on suhteellisen pitkältä ajalta ja kaikkea. Ja hemmetin tärkeä tarina, sillä päähenkilö Scarlett muistuttaa tavallaan minua itseäni ihan kauheasti ja tuohon pääsemään purkamaan rakkauttani Beatlesiin ja Lontooseen, sekä musiikkiin ehkä muutenkin.

Se onkin varmaan tuon tarinan ydinidea. Rakkaus, The Beatles, Lontoo, kapina, ystävät, musiikki.

Rakkaan lapseni nimi on tällä hetkellä A love that should have lasted years, joka tulee yllättäen Beatlesin biisistä For No One, joka on tavallaan tämän tarinan ns. tunnusbiisi, sillä se sopii juoneen ihan liian hyvin ja se tunnelma on täydellinen. Voi kyllä olla, että se nimi muuttuu vielä. Yleensä tuosta kuitenkin tulee jollekkin selitettäessä sanottua Lontoo-tarina, tai pelkästään Lontoo/London.

Juoni minulla on silleen suurin piirtein suunniteltu loppuun asti, tai ainakin oli. Siinä vaiheessa kun aloitin kirjoittamisen joulukuussa, mulla oli selkeästi mielessä se, miten tuo loppuu, mutta enää en tiedä, raaskinko lopettaa sitä niin. Ehkä.

 Hahmoihin mä olen tykästynyt ihan valtavasti, Scarlett kun muistuttaa minua itseäni niin kauheasti. Jude on välillä turhauttavan sisäänpäinkääntynyt ja kaikkea, mutta silti se on aika ihana. Annie on ihan älyttömän kiva hahmo, aluksi sen piti olla suht random sivuhahmo, mutta se tulikin toimeen Scarlettin kanssa ihan liian hyvin ja heistä tuli tosi hyvät ystävät. William on hauska itsestään turhia kuvitteleva macho, Chuck on söppänä punakikkaratukkainen hienostobrittipoika ja Georgianallekin varmaan jotain kivaa keksin.

Minulla on myös iPodissani oma lontoosoittolistani, jolla on tällä hetkellä suunnilleen parikymmentä biisiä, joita yleensä tätä kirjoittaessa kuuntelen, koska ne sopivat tunnelmaan niin hyvin tai liittyvät johonkin hahmoon tai tapahtumaan.

Julkaissut en vielä ole tarinaa missään, enkä tiedä vielä, tulenko julkaisemaan. Ehkä sitten kun tuo on vähän enemmän valmis, voisin sitä harkita : ) Katsoo nyt. Unelmanani on, että saisin tuosta kirjoitettua ihan oikeasti kirjan, mutta en tiedä. Mjooh.

(tästä ei ollut tarkoitus tulla näin pitkä, mutta antaa mennä...)

number one

Hmm.

Päätinpäs sitten perustaa blogin. Olen miettinyt sitä varmaan melkein ikuisuuden, välillä meinannut tehdä tämän mutta sitten olenkin muuttanut mieleni, kun ei kukaan kuitenkaan näitä lukisi. Eikä varmaan nytkään lue :'D Enkä tiedä, kuinka aktiivisesti mie näitä jaksan kirjoittaa, mutta katsoo nyt mitä tästä tulee. Ja vähän pihalla olen tämän bloggerin kanssa, mutta ehkä mä joskus opin tekemään tälle ulkoasullekin jotain jännää : D Nyt tämä on vähän tylsä.

Mitään yksityiskohtaisia selostuksia elämästäni mä en tänne tule kirjoittamaan, varmaan jotain epämääräisiä pohdintoja, ehkä runoja (olen jotenkin kyllästynyt rakkausrunot.fi:in), ja kaikkea jännää.

Jos joku näitä lukee niin olisi tietysti tosi kivaa jos viitsisi vaikka kommentoida tai edes jotain.

Yay.