Tämä on taas niitä hetkiä ja päiviä, kun on se tunne, että on löytänyt edes jonkinlaisen, hieman epävarman tasapainon. Hahmottanut jonkin rajan, jonka yli en mene. Rajan, jonka ehkä viime vuonna toisinaan ylitin.
Tuosta rajasta ja sen miettimisestä aikaisemmin tänään tuli mieleeni eräs HP-fanfic sen yhden kohdan takia, joka oli ensimmäisiä lukemiani fikkejä joskus muutama vuosi sitten ja joka muodostui heti yhdeksi suosikikseni. Oli pakko lukea se uudelleen, edellisestä kerrasta on ainakin vuosi. Enää se ei ehkä ole ihan yhtä mullistavan hieno kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin.
"..., Remus tiedosti sumeasti olleensa usein vaarallisen lähellä masennuksen rajaa. Aina oli kumminkin ollut heikko linja, jonka yli hän ei ollut astunut."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti