Don't know why but I wish that maybe I could lose myself

Turha sitten odottaa tältä kirjoitukselta yhtään mitään järkevää sisältöä tai loogisuutta tai ymmärrettävyyttä kaikilta osin tai yhtenäisyyttä. I have warned you.

Tänään iltapäivällä tajusin sen, kuinka samanlainen "tilanne" minulla paria pientä poikkeusta lukuun ottamatta on juuri nyt verrattuna toissasyksyyn. (Paniikkikohtauksia useampana päivänä viikossa huonon itsetunnon ja koulustressin takia.) Olen pohjimmiltani onnellinen ja monet asiat ovat paremmin kuin vähään aikaan. Mutta sitten pienehkö, kouluun liittyvä asia alkaa stressata hetki hetkeltä enemmän. Pystyn sulkemaan sen aina välillä ulkopuolelle, en ajattele sitä, mutta ahdistus jää. Jossain vaiheessa onnistun kääntämään sen omaksi viakseni - minussa on vikaa, minä teen väärin, olen paska. Itsetuntoni valuu todella alas. Ja uhkaan sotkea nekin asiat, jotka ovat hyvin ja joiden takia ei pitäisi ahdistua.

(Ei luoja, kirjauduin tässä välissä sisään Irc-Galleriaan ja sinne oli tullut pyyntö osallistua johonkin MLL:n tyttökyselyyn, joka koskee mm. tyttöjen itsetuntoa. Kivaa.)

Enkä oikein ymmärrä, miten ihmeessä poikaystäväni jaksaa niin ihmeen hyvin tuota puolta minusta, päädyimme puhumaan asiasta - tästä epävarmuus/itsetuntohässäkästä - hieman viime viikonloppuna. Olen toisinaan aivan älyttömän vaikea ihminen, herkkä, äkkipikainen (toisaalta en pitkävihainen, lepyn suurin piirtein sekunnissa). Mutta silti hän jaksaa ja pysyy tyynenä kun itse olen ihan ihme temperamenttinen sekopää. Tuli muuten eilen tasan puolitoista vuotta täyteen ♥

Kävin tänään kampaajalla sopimassa vanhojentanssikampauksestani ja samalla pikaisesti kokeiltiin, miltä se tulee näyttämään ja tämä on tosi kiva. Ja hämmentävää, että hiukseni ovat siitä iltapäivästä lähtien pysyneet kiharina. Normaalisti nämä pysyy kiharina ehkä sen 15 minuuttia ja lässähtävät sitten. Ehkä en vaan itse osaa.

Ja nyt on uusimman TVD-jakson vuoro. Ja huomenna parhaan kaverin kanssa shoppailemaan, jee.

Okei ei tästä ihan niin epämääräinen tullut.

Lasihelmiä

Pahoittelen, on tässä välissä ollut hieman taukoa, kun olin viikonlopun iskoleirillä ja muutenkin ollut vähän kaikkea...

Day 09 – Your beliefs
- Hmm. Uskon Jumalaan (vaikkakin joskus minulla on tapana heittäytyä hieman agnostikoksi, mutta aika harvoin nykyään), ja osaan olla todella taikauskoinen. Joskus saatan myös ehkä uskoa paranormaaleihin asioihin.

~

Iskoleirillä oli ihan mahtavaa, vaikka nyt väsyttääkin... : D Koeviikkoa kai pitäisi stressata kun se alkaa ensi viikolla, mutta juuri nyt en vaan jaksa stressata koulua, kohta se todennäköisesti kostautuu kun en oikein jaksa kouluhommia tehdä.

Sitä kyllä stressaan, että tällä viikolla saadaan kirjeet, että kuka pääsee millekin riparille isoseksi, jos nyt edes pääseen. Sillä minua pelottaa, että jos mokasinkin viime kesänä isosena jotakin, ja tänä vuonna en pääsekään. Ja sitäkin, että mille leirille pääsen jos pääsen, sillä kesä on ihan liian lyhyt ja naurettavaa kyllä, stressaan kesää jo nyt. Hohhoijjaa.

Olen lisäksi viimein saanut päätettyä FinFanFunin PotterWrimoon aiheen. Olen jo vähän aikaa pyöritellyt päässäni Fleur/Remusta, mutta perjantaina sitten keksin juonen perusidean siihen. Jei.

Se on lisäksi aika hassua, kuinka herkkä oikeasti osaan olla. Eihän se tietenkään riitä, että itken kaikelle mahdolliselle paskalle ja pieleen menneen asian takia, vaan että itken ihan vaan onnesta tai jotain kauhean usein. Kiva sitten selitellä ihmisille, miksi ihmeessä minä oikein vollotan.

Enhän minä sille minkään voi, että minulle sanottiin tänään yksi ihanimmista asioista, mitä olen koskaan kuullut.

(Tällä merkinnällä on muuten ihan hitosti noita tageja. Näin btw.)