Edellisestä kirjoituksesta on oudon paljon aikaa. Tulin tiistaina kotiin viikon kestäneeltä riparilta, olin siellä isosena ja oli kivaa, selviydyin siitä mielestäni paljon paremmin kuin viime vuonna.
Pohjimmiltani olen tällä hetkellä aika onnellinen, väsymys vain masentaa ja ikävä saa minut hieman epäluuloiseksi, mutta ne ovat vain pintaa. Ainakin niin luulen. Tämä mieliala saa minut myös pohtimaan asioita - se, miten asiat menevät, ei tunnu ikinä olevan hallinnassani, en voi vaikuttaa siihen itse mitenkään. Alan kuitenkin tottua siihen, sinnittelen kuten aina.
Lisäksi haluaisin sanoa parille ihmiselle joitakin asioita, mutta minun täytyy odottaa pari viikkoa, ennen kuin minulla on siihen tilaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti