It's a little bit funny, this feeling inside

Äitini oli paras ja pelasti eilisen illan - kuten saattoi huomata, olin aika maassa muutamien juttujen takia. Ja olisin varmaan viettänyt koko illan sänkyyn angstiseksi mytyksi käpertyneenä, ellei äiti olisi pakottanut minua telkkarin ääreen hänen kanssaan ja piristymääm. Ja oli kiva, vähän erilainen perjantai-ilta ♥

Tuli myös hetken mielijohteesta luettua läpi Twitteristä kaikki 900 tweettiäni, se oli hassua (koska äitini iPad on kiva ja muutakaan tekemistä ei ollut, kun en uskaltanut sivuhistoriaan jättää jälkiä kaiken maailman finfanfuneista sun muista).

Asiat ovat aivan yhtä päin persettä kuin eilenkin, ehkä pahemminkin, mutta en jaksa välittää, en yksinkertaisesti halua murehtia. En edes ole sulkenut asioita jonnekin syvälle piiloon, niin kuin joskus teen kun haluan hetken olla pirteä. Mietin kyllä päässäni taukoamatta päässäni tätä kaikkea, mutta en romahda. Hämmentävä tämä ihmeellinen kärsivällisyyden ja tyyneyden tunne, yleensä uhkaan räjähtää kappaleiksi ahdistuksesta ja pelosta pienemmistäkin asioista.

Ja minusta tuntuu, että saan ehkä ensimmäisen kerran lukion aikana maantiedon (tai biologian, yhdistän ne aina vähän kuin yhteen pakettiin) koealueen kokonaan kirjasta luettua. Aikaa tämä päivä ja huomen, eikä enää kuin vajaa 100 sivua jäljellä. Yay.

Lasihelmiä

Pahoittelen, on tässä välissä ollut hieman taukoa, kun olin viikonlopun iskoleirillä ja muutenkin ollut vähän kaikkea...

Day 09 – Your beliefs
- Hmm. Uskon Jumalaan (vaikkakin joskus minulla on tapana heittäytyä hieman agnostikoksi, mutta aika harvoin nykyään), ja osaan olla todella taikauskoinen. Joskus saatan myös ehkä uskoa paranormaaleihin asioihin.

~

Iskoleirillä oli ihan mahtavaa, vaikka nyt väsyttääkin... : D Koeviikkoa kai pitäisi stressata kun se alkaa ensi viikolla, mutta juuri nyt en vaan jaksa stressata koulua, kohta se todennäköisesti kostautuu kun en oikein jaksa kouluhommia tehdä.

Sitä kyllä stressaan, että tällä viikolla saadaan kirjeet, että kuka pääsee millekin riparille isoseksi, jos nyt edes pääseen. Sillä minua pelottaa, että jos mokasinkin viime kesänä isosena jotakin, ja tänä vuonna en pääsekään. Ja sitäkin, että mille leirille pääsen jos pääsen, sillä kesä on ihan liian lyhyt ja naurettavaa kyllä, stressaan kesää jo nyt. Hohhoijjaa.

Olen lisäksi viimein saanut päätettyä FinFanFunin PotterWrimoon aiheen. Olen jo vähän aikaa pyöritellyt päässäni Fleur/Remusta, mutta perjantaina sitten keksin juonen perusidean siihen. Jei.

Se on lisäksi aika hassua, kuinka herkkä oikeasti osaan olla. Eihän se tietenkään riitä, että itken kaikelle mahdolliselle paskalle ja pieleen menneen asian takia, vaan että itken ihan vaan onnesta tai jotain kauhean usein. Kiva sitten selitellä ihmisille, miksi ihmeessä minä oikein vollotan.

Enhän minä sille minkään voi, että minulle sanottiin tänään yksi ihanimmista asioista, mitä olen koskaan kuullut.

(Tällä merkinnällä on muuten ihan hitosti noita tageja. Näin btw.)