All I want is to know you're there

Nyt on taas sellainen hetki, etten tiedä, miten selviäisin yhtään mistään ilman äitiäni. (Toisin sanoen viikonlopun ongelmat eivät ihan ratkenneetkaan, romahdin taas, mutta äitini onnistui piristämään ainakin hetkeksi. Ainakin on vähän vahvempi olo.)

Se on todella hämmentävää, kuinka samanlaisia me kaksi olemme. Tavallaan se on hyvä, äiti ymmärtää, kuinka herkkä ja ailahtelevainen olen ja osaa tilanteen tullen joko palauttaa minut maan pinnalle ja saa ajattelemaan asioita useammalta kantilta tai sitten saa piristettyä ja uskomaan, että kyllä kaikki jotenkin järjestyy.

Joskus taas meidän samanlaisuutemme on perseestä, sillä riitamme lähtevät toisinaan hieman käsistä kun olemme molemmat niin äkkipikaisia ja marttyyreita. (Mutta äitini leppyy vielä nopeammin kuin minä ja sitten minua ärsyttää kun yritän vielä mököttää mutten pysty.)

Tästä taisi nyt tulla aika lailla edellisen toista varsinkin kun vielä pakko sanoa, että vihaan tätä jaksoa. Toiveeni opettajista parin aineen kohdalla eivät käyneet toteen. Ja kun olen muutenkin henkisesti niin uuvuksissa, niin en jaksaisi tällaista jaksoa juuri nyt.

Kyllä minä tästä suosta nousen. Joskus.

Ainakin tämä mieliala on palauttanut inspiraationi kirjoittaa runoja. Eilen illalla sain aikaiseksi iPodin muistioon yhden englanninkielisen, jonka alunperin suunnittelin lisääväni tänne, mutta siitä tuli niin henkilökohtainen etten taida pystyä. Kaikki runothan ovat jollain tasolla, mutta siinä olin liian suora.

What am I supposed to think about wondering round inside out...?

Luulin, että olisin oppinut jo sen, että kun on huono päivä, ei pidä odottaa yhtään mitään positiivista. Petyn kuitenkin.

Luulin, että olisin jo viime talvena oppinut, että bussipysäkille lähdetään ajoissa, ettei tarvitse juosta/pikakävellä saappaissa, joissa on melkoiset korkeat korot ja vittuuntua.

Luulin, että jo vihdoin tajuaisin, että niihin kokeisiin on tarkoitus lukea. Enkun kuitenkin mielellään pitäisin kympissa, mutta tällä lukuinnolla no chance.

Kävin eilen poikaystäväni kanssa katsomassa Breaking Dawn 1:n ja se joiltain osin jopa menetteli. Päivä oli kiva siihen asti, että tein sen minkä melkein aina teen.

Olen vain liian väsynyt.