It's a little bit funny, this feeling inside

Äitini oli paras ja pelasti eilisen illan - kuten saattoi huomata, olin aika maassa muutamien juttujen takia. Ja olisin varmaan viettänyt koko illan sänkyyn angstiseksi mytyksi käpertyneenä, ellei äiti olisi pakottanut minua telkkarin ääreen hänen kanssaan ja piristymääm. Ja oli kiva, vähän erilainen perjantai-ilta ♥

Tuli myös hetken mielijohteesta luettua läpi Twitteristä kaikki 900 tweettiäni, se oli hassua (koska äitini iPad on kiva ja muutakaan tekemistä ei ollut, kun en uskaltanut sivuhistoriaan jättää jälkiä kaiken maailman finfanfuneista sun muista).

Asiat ovat aivan yhtä päin persettä kuin eilenkin, ehkä pahemminkin, mutta en jaksa välittää, en yksinkertaisesti halua murehtia. En edes ole sulkenut asioita jonnekin syvälle piiloon, niin kuin joskus teen kun haluan hetken olla pirteä. Mietin kyllä päässäni taukoamatta päässäni tätä kaikkea, mutta en romahda. Hämmentävä tämä ihmeellinen kärsivällisyyden ja tyyneyden tunne, yleensä uhkaan räjähtää kappaleiksi ahdistuksesta ja pelosta pienemmistäkin asioista.

Ja minusta tuntuu, että saan ehkä ensimmäisen kerran lukion aikana maantiedon (tai biologian, yhdistän ne aina vähän kuin yhteen pakettiin) koealueen kokonaan kirjasta luettua. Aikaa tämä päivä ja huomen, eikä enää kuin vajaa 100 sivua jäljellä. Yay.

So much more than I can take

Varoitus: epämääräinen ja toivottavasti pikainen fanitusavautuminen.

The Vampire Diariesin uusin jakso (S3E3 The End of the Affair). Neroutta. Täydellisyyttä. Minun on vaikea ymmärtää, että yhden tv-sarjan yhdestä jaksosta voi herätä tällaiset tuntemukset.

Tämä sarja oikeasti hakkaa ne vitun kirjat mennen tullen. Niissä viidessä sarjan kirjassa, jotka olen ehtinyt lukea, juoni ei koskaan onnistunut kehittymään läheskään yhtä koukuttavaksi (lähinnä kuviot alkoivat aiheuttaa epäuskoisuutta ja huvitusta) eivätkä hahmot ole niin moniulotteisia. 

Miten jaksan taas odotella yhden viikon? Muistan sen ajan, kun aloin TVD:tä katsomaan ja saatoin katsoa yhdellä koeviikolla neljäkin jaksoa päivässä saadakseni Amerikan tahdin kiinni. Nyt pitää odotella aina se viikko tai jos jotain random kiitospäivä- tai joulutaukoja tulee, niin enemmän ):

You're such a pretty thing

Tämä viikko - ja oikeastaan viime viikonloppukin - vaan kusaisi (jopas tuo sana näyttää tyhmältä kirjoitettuna, siis kusea -> kusaista -> kusaisi) torstaihin asti aivan täysin. Olin epävarma itsestäni, olin väsynyt ja turhautunut, joten suutuin ihmisille - tai no oikeastaan vain yhdelle ihmiselle - vähän kaikesta ja myöhemmin kaduin sitä, pelkäsin, itkin ja itkin vielä vähän lisää.

Mutta torstaina pelkoni osoittautuivat turhiksi ja kaikki on taas hyvin. Siitepölynuhan lisäksi taisin eilen vilustuttaa itseni (oli koulussa Pukeudu hipiksi -päivä ja olin sitten koko päivän mekko päällä, eikä tuolla nyt ole mitenkään erityisen lämmin) ja olo on tässä illalla ollut melko mielenkiintoinen. Mutta jotenkin se ei nyt jaksa ärsyttää, kaikki on muuten niin kivaa. Taas hetken. Toivottavasti pidempääkin.

En ainakaan enää pelkää kesäloman alkua samalla lailla kuin vähän aikaa sitten.