Eilen olin onnellisempi kuin aikoihin. Vaikka kaikki minua vaivannut jo hetken aikaa sitten järjestyikin, en olisi uskonut, että kaikki menisi näin, hmm, hyvin.
En enää leiju pilvissä tai jossakin niiden läheisyydessä samalla tavalla kuin vaikka kaksikymmentäneljä tuntia sitten, mutta silti olen pohjimmiltani edelleen tyytyväinen kaikkeen. Hyvä on, pelkään tämän tunteen loppumista, maanpinnalle palaamista, mutta ehkei sitä tulekaan, ainakaan vähään aikaan. Seuraava viikko saattaa taas romuttaa kuvitelmiani, mutta ehkä on vain parasta elää hetkessä.
Toisin kuin reilu viikko sitten, todellisuuskin tuntuu mukavalta ja koen itseni tervetulleeksi muuallakin kuin kirjojen (tarkemmin sanottuna Pottereiden) sivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti