Nyt on toisen lomapäivän ilta ja minä ahdistun tekemisen puutteesta. Mitä ihmettä?
Olin eilen ensimmäistä kertaa ikinä seinäkiipeilemässä ja se oli oikeastaan tosi kivaa. Odotin, että en edes uskaltaisi lähteä kiipeämään sitä seinää kun korkeanpaikankammoinen olen, mutta ei siinä tullut oikeastaan sitä ajateltua, kuinka korkealla on. Kädet ovat kipeät, kun tekniikkani oli aluksi vähän väärä, mutta olen kyllä iloinen, että lähdin mukaan. Ihan senkin takia, että oli kiva nähdä ihmisiä, kun loppuloma todennäköisesti tulee menemään aika epäsosiaalisissa merkeissä, tuskin tulen näkemään perheen lisäksi muita kuin poikaystävääni ja paria kaveria.
Sen takia, että satun olemaan juuri nyt aivan tajuttoman onnellinen ja päädyin lukemaan vanhoja Irc-Gallerian blogimerkintöjäni, on pakko taas ihmetellä, miten ihmeessä selvisin loppukesästä/alkusyksystä hengissä. Asiat ovat niin päinvastoin nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti