You can't see in, but they can't see out

vieterilelu pomppii leikkisästi portaalta toiselle

jos sillä olisi suu, se hyräilisi
niitä lapsuuden viattomia lauluja
siitä ajasta, kun asiat saattoivat olla helppoja

(miksi uskottelen, ettei elämä voisi olla helppoa nytkin?)

jos sillä olisi korvat, se kuuntelisi minua
sillä tavalla, josta aina pelkään
ettei kukaan niin enää tee

jos sillä olisi silmät,
se ehkä iskisi silmää,
aina on toivoa jäljellä, jossakin, jollekin

jos sillä olisi sydän, se rakastaisi ja
muistuttaisi siitä,
kuinka joku aina tekee niin vaikka unohdankin sen

portaalta toiselle, sateenkaaren värit välkehtivät
pakottavat hymyn minunkin kasvoille, vaikka lattia on kylmä

minä katselen sitä hiljaa,
muuttuneena,
mutta silti samana kuin ennenkin
minne katosi aika?