Sunnuntaifiilis taas - Day 2

Täältä pesee taas.

Day 02 - Your first love

-  Nykyinen poikaystäväni. Joskus aikaisemmin mietin eräästä ihastuksestani, että onko se enää pelkästään ihastumista, mutta myöhemmin tajusin, että en mä mitään rakastunut ollut, vain pakkomielteisen ihastunut : D Kun ei se ollut kuitenkaan mitään verrattuna siihen, mitä nyt tunnen.

~

Plaah. Läksyjä pitäisi tehdä, sillä koulu jatkuu taas huomenna (Iomaviikon sunnuntai on aina niin ankea), en ole mitään vielä tehnyt. Muutenkin juuri nyt koulumotivaatio aika nollassa, matikka ja ruotsi ja terveystieto ja musiikki on tyhmää. Eikä seuraava jaksokaan ole yhtään sen innostavampi. Paitsi että on äikkää ja enkkua, vihdoin.

Q on muuten kiva lehti, olen bongannut kauheasti uusia kivoja bändejä (varsinkin brittirock ja -pop, nam ♥) sen kautta.

Ja varattiin eilen Lontoonmatka, joten pääsen sinne heinäkuussa, jes ♥

Sunnuntait

Pitäisi vissiin jaksaa imuroida ennen tanssitunnille lähtemistä (eli ennen puolta), mutta en jaksa ja tapani mukaan siis keksin jotain jännää viivyttelytekemistä, eli kirjoitan tänne. Jes.

Tajusin tänään aamupäivällä - tai ehkä se oli iltapäivällä, en muista enää, mutta ihan sama - yhden jännän jutun. Ennen aina kaikkina ns. juhlapäivinä (uusivuosi, ystävänpäivä, juhannus, vappu tms.) oli jotenkin olevinaan ihan kauhean iso merkitys ja niitä piti suunnitella ikuisuus etukäteen ja olisi ollut ihan kauhea maailmanloppu ja koko juttu menisi pilalle, jos vaikkapa kahta päivää ennen uudenvuodenaattoa minulla ei olisi mitään hajua, mitä aion silloin tehdä. Mutta nykyään asia ei tosiaankaan ole niin, viime uutenavuotena mulla ei kahta päivää ennen ollut mitään tietoa uudenvuodensuunnitelmista, mutta tosi kiva uusivuosi minulla silti oli :--D Ja huomenna on ystävänpäivä, kyllä minä muutamalle kaverille olen kortit tehnyt, mutta en minä sitä sen kummemmin jaksa juhlistaa. Poikaystäväni on ihan muuten vaan tulossa meille ja koulussa kortit ihmisille annan, mutta ei mitään sen ihmeellisempää.

 Ehkä minusta on vaan tullut tosi tylsä ihminen.

Tai sitten en enää ota liikaa paineita asioista ja osaan ottaa rennosti, sillä kyllä ne asiat jotenkin hoituu, vaikka en panikoisikaan kaikkien asioiden takia koko ajan, esimerkiksi että jäänkö minä ihan yksin ilman mitään seuraa silloin ja silloin tai jotain vastaavaa. Ehkä minä sitten joskus opin myös olemaan ajattelematta liikaa sitä, mitä muut minusta ajattelevat ja olemaan panikoimatta ja masentumatta yhdestä vähän ilkeämmänpuoleisesta sanasta.

Ehkä voisin kuitenkin nyt yrittää imuroida :'D