There are some things I'll never understand

Päivänhän voi aina kääntää yöksi,
Verhot voi  sulkea, valot sammuttaa,
Puhaltaa kynttilän sammuksiin.
Lumepimeys luodaan silmänräpäyksessä

Mutta miten huijaat yötä?
Pienen valon kyllä saa aikaan
Tai jotakin keinotekoista,
Joka ei kestä.
Et voi muuta kuin odottaa aamua

(Tai pelätä ikiyötä)

~

Kävi taas niin, että puolisen tuntia siitä kun kävin täällä avautumassa siitä miten hajalla olen jne. jne. (tai no en sitä suoraan sanonut, mutta kaipa sen rivien välistä pystyi lukemaan), tapahtuikin muutos parempaan. Pitäisi kai sanoa, että kaikki on hyvin... Sain ainakin avattuani suuni ja purettua ne asiat, jotka olivat jo monta viikkoa ahdistaneet ja jotka olivat alunperin vain pikkuseikkoja, mutta vähitellen patoutuivat.

Kuitenkin, vaikka kaikki on nyt sata kertaa paremmin kuin ennen viime keskiviikkoa, en uskalla luottaa/heittäytyä/uskoa täysin siihen helpotuksen tunteeseen. Ei jonkin aikaa sitten kadonnutta itsetuntoani hetkessä saada taas vahvaksi. Se minun täytyy kasata itse.

Äh, taas tämä kuulosti kauhean negatiiviselta, vaikka nyt on oikeasti hyvä fiilis ja sitä taustalla olevaa ahdistusta ja itseni epäilemistä lukuun ottamatta olen onnellinen.