Pengoin laatikoita ja päädyin muistelemaan peruskoulua (niitä hyviä puolia, tällä kertaa) löytämieni kirjevihkojen ja vastaavien takia.
Aluksi nauroin aivoni pihalle niiden juttujen takia, oltiin yhden kaverini kanssa aika naurettavia kuudennella luokalla. Olimme molemmat hieman ihastuneita - emme kuitenkaan kehdanneet myöntää sitä toisillemme tai kenellekään muullekaan - yhteen meitä kaksi vuotta nuorempaan poikaan. Hassuinta tässä on se, että olen nykyään taas kaveri kyseisen pojan kanssa seuriksen kautta.
Sitten päädyin muistelemaan yläastetta ja se oli hauskaa aluksi. Sitten minua alkoi masentaa se, että tajusin, etten osaa yläasteella opiskelluista asioista enää paljon yhtään. Varsinkin saksa. Saksaa - jota opiskelin peruskoulussa kuusi vuotta - en voinut lukiossa enää jatkaa ja minua harmittaa, kun en osaa puhua sitä paljon yhtään. Ymmärrän kyllä suhteellisen hyvin, mutta yhden lauseenkin sanominen tuottaa hankaluuksia. Lisäksi minulla tuli taas ikävä erästä ihmistä - en ole edes nähnyt häntä vuoteen. No can do, ollaan jo useampi vuosi pyöritty niin eri piireissä vapaa-ajalla, että kun ei olla samassa koulussa, niin eihän sitä nähtyä tule.
Plus minulla on pari viikkoa ollut ihan hillitön hinku päästä Saksaan. Aluksi se koski vain Berliiniä, onhan se kiva paikka (olin siellä vuosi sitten), mutta ei nyt niin ihmeellinen? Jossain vaiheessa se laajeni koko Saksaan, olisi kiva jossain muussakin isommassa kaupungissa siellä käydä. Ja en tiedä, milloin minä sinne muka pääsisin. Hiihtolomalla ollaan menossa Espanjaan, kesällä tuskin jaksan lähteä mihinkään kun pitäisi kesätöihin päästä ja se hankaloittaisi niiden saamista, ensi syksynä synttäreinäni Lontooseen, seuraavana talvena/keväänä en kyllä mihinkään lähde koska kirjoitukset, sitten olenkin jo köyhä kotoa pois muuttava opiskelija ja saa nähdä onko silloin varaa mihinkään ulkomaille mennä.
Anteeksi, kauhean epäselvää tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti