Joskus toivon olevani olemassa.
Tavallaan on helppoa olla näkymätön,
Joskus taas haluan huutaa
Huomaa minut!
Uudelleen ja uudelleen,
Hyppy uuteen ja paluu entiseen.
Ilman minua ei olisi
Mitä?
Enhän nytkään ole olemassa.
~
Tajusin tänään, että olen lähiaikoina taas kehittynyt paremmaksi kyvyssäni peitellä sitä, mitä päässäni oikeasti liikkuu.
Ja olen taas alkanut saada otetta fikkauksesta (eli siis saan jotain joskus valmiiksi ja julkaistuakin) ja se on tosi kivaa ♥
A love that should have lasted yearsin kirjoittaminen sitten takkuaakin, mutta eiköhän se inspiraatio siihenkin sitten aikanaan palaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti